Uskontunnustukset

Luterilainen kirkko käyttää kolmea vanhan kirkon uskontunnustusta, jotka ovat peräisin ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosisadoilta. Ne ovat Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanasiuksen uskontunnustus. Näistä kaikkein tutuin on Apostolinen uskontunnustus. Se on tullut tutuksi, koska Martti Luther selittää sen katekismuksessa ja se opetellaan rippikoulussa ulkoa. Se on myös yleisimmin jumalanpalveluksissa käytetty uskontunnustus. Myös Nikean uskontunnustusta käytetään jumalanpalveluksissa, mutta Athanasiuksen uskontunnustus ei liene lainkaan jumalanpalveluskäytössä.   

Apostolisen uskontunnustuksen alussa, ensimmäisessä uskonkappaleessa, ilmaisemme uskon Jumalaan taivaan ja maan luojana. Luojan töissä riittääkin ihastelemista ja ihmettelemistä. Ympärillämme on monimutkainen maailmankaikkeus ja aivan hämmästyttävä elämän kirjo. Jumala on antanut ihmisille myös järjen lahjan, jonka avulla voimme ja saamme tutkia näitä luojan töitä. Tiede on esimerkiksi selvittänyt, että luonnonlait ja universumin yleiset lainalaisuudet ovat käsittämättömän tarkasti säädetty siten, että maailmankaikkeus tässä muodossa voi olla olemassa, ja että elämä on mahdollista. Tässäkin tiede kohtaa ihmeen, jonka uskova ihminen tietää Jumalan aikaansaamaksi. Ihmisen järjellä ja ymmärryksellä on kuitenkin rajansa. Järjellä emme voi koskaan ymmärtää ja selittää todellista luomisen ihmettä. Jumala kysyi aikanaan Jobilta: Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää (Job. 38:1). 

Toisessa uskonkappaleessa puhumme Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka tuli tänne maan päälle tuomaan pelastuksen meille syntisille ihmisille. Jeesuksen syntyminen ihmiseksi, inkarnaatio, on myös järjelle käsittämätön asia. Järki ja materialistinen tiede eivät kykene selittämään neitseestä syntymistä, eivätkä myöskään Jeesuksen ylösnousemusta kuolemasta elämään. Ja vielä vähemmän sitä, että Jeesus on elävä Jumala, Herra, jonka edessä jokaisen ihmisen on lopulta nöyrryttävä. Paavali kirjoitti korinttolaisille: Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1. Kor. 1:18). 

Apostolisen uskontunnustuksen kolmas uskonkappale on omistettu Pyhälle Hengelle, Kolmiyhteisen Jumalan kolmannelle persoonalle. Pyhä Henki toimii Jumalan sanassa ja sakramenteissa synnyttäen, vahvistaen ja ylläpitäen uskoa Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä ristillä. Pyhä Henki myös herättää kaikki kuolleet viimeisenä päivänä. Silloin Jeesukseen uskovien Jumalan lasten varma toivo saa täyttymyksen, iankaikkisen elämän Jumalan luona taivaassa. Jeesus puhuu tästä toivosta opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumissa: Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen (Joh. 14:2-3).

Uskontunnustuksissa on hienolla tavalla kiteytetty kristillisen uskomme tärkeimmät ydinasiat ja syvälliset totuudet. Vain Pyhän Hengen synnyttämä usko voi avata sydämen ja mielen luottamaan näihin kaikkivaltiaan Jumalan ihmeellisiin tekoihin ja lupauksiin. 

Erkki Hartikka