Armonsanoja helluntain raamatunteksteistä

Kirkkovuodessamme vietämme helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaa. Uuden testamentin lukukappaleessa kerrotaan siitä valtavasta Pyhän Hengen voimasta, jolla Kristuksen seurakunta alkoi toimia. Pyhä Henki laskeutui näkyvällä tavalla Jeesukseen uskoviin opetuslapsiin. He puhuivat Jumalan sanaa kaikilla kielillä, ja monista kansoista koolla olleet juutalaiset ottivat uskossa vastaan Pietarin voimallisen saarnan: ”Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."  Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. (Ap.t. 2:36-41)

Näkyvät merkit Pyhän Hengen saamisesta olivat myös Joppessa Korneliuksen kodissa, kun ensimmäiset pakanat saivat armon uskoa Pietarin julistuksen. Pietari puhui heille: ”Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?"  Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” (Ap.t. 10:42-48)

Myös samarialaiset ottivat vastaan evankeliumin Kristuksesta Filippoksen kautta ja heidät kastettiin. Pietarin ja Johanneksen pannessa kätensä heidän päälleen, he saivat näkyvällä tavalla Pyhän Hengen. (Ap.t. 8:14-17)

Pyhäpäivämme vanhan testamentin teksti kertoo Jeremian profetiasta Pyhästä Hengestä: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Kolme eroa oli lain liiton ja armoliiton välillä: 1: Lain liitto, joka annettiin Siinailla, kirjoitettiin kivisiin tauluihin. Ihmisten sydämet olivat haluttomia, niin että Herran täytyi pakottaa heitä. Uudessa liitossa laki kirjoitettiin ihmisen sydämeen ja mieleen, Pyhän Hengen antama halu ja rakkaus Armahtajaa ja Hänen tahtoaan kohtaan. Se muuttuu meissä eläväksi, sisäiseksi laiksi. 2: Lain käskyt ihminen saattoi opettaa toiselle. Uudessa liitossa me kaikki tulemme Jumalan opettamiksi. Pietarin sanat Korneliuksen kodissa siitä kertoivat. Jeesus sanoi usein: ”Ei kukaan tule minun tyköni, ellei Isä vedä häntä.” ja ”ei Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmaista.” 3: Lain liitossa synnit oli rangaistava ja maksettava. Uudessa liitossa synnit annetaan anteeksi, eikä niitä lueta syntiselle. Raamattu opettaa, että vasta sitten ihminen oppii tuntemaan Jumalan ja laki tulee sydämeen kirjoitetuksi ja sydämellinen halu kulkea Herran käskyjen tietä syntyy, kun Herra antaa kaikki synnit anteeksi ja lohduttaa hänen sydäntänsä.

Oletko, Sinä, ystäväni, kipuillut sen kysymyksen kanssa, että oletko saanut Pyhän Hengen? Milloin se olisi voinut tapahtua? 

Paavali kysyy galatalaisilta: ”Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!  Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? (Gal. 3:1-2) Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Emme suinkaan, vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Meidän tulee oppia täydelleen luopumaan luulosta, että uskon saarnan lisäksi tarvitaan toista saarnaa Pyhän Hengen ja pyhityksen saamiseksi. Tämä uskon saarna yksin antaa Pyhän Hengen. Ei yksikään ihminen voi uskoa eikä tulla Kristuksessa vanhurskautetuksi ilman Pyhää Henkeä. Missä Pyhä Henki asuu, siinä Hän pyhittää. Kaikki hurskaus, jota armo ja usko ei ole synnyttänyt, on vain ”kuollutta työtä” eli pakosta tehtyä ”lain työtä”, joka on kirouksen alaista. Paavali sanookin: ”Minä olen lain kautta kuollut pois laista elääkseni Jumalalle.” (Room. 7:6)

Rukoillaan virren 121 sanoin:

1.
Mua, Pyhä Henki, pyhitä, luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta, se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista, Kristuksen kuoloon istuta.

2.
Silmäni avaa, voitele, niin että katsoisivat ne
uskossa yli kaiken muun vain salaisuuteen ristinpuun,
sen korkeuteen, pituuteen, sen syvyyteen ja laajuuteen.

3.
Minulle Jeesus kirkasta ja tunnolleni vakuuta,
hän että kärsi tähteni ja kantoi syyllisyyteni.
Näin minua hän rakasti, verellään maksoi velkani.

4.
Vie minut Getsemanehen katsomaan vaivaa Jeesuksen.
On Herra maassa kasvoillaan ja vaikeroiden tuskassaan
hän siellä verta hikoilee ja puolestani taistelee.

5.
Mua neuvo aina muistamaan, hän mitä kärsi sielussaan,
myös haavat verta vuotavat ja ristin tuskat katkerat.
Suo, että niihin katsoisin, edessä ristin särkyisin.

6.
Kuolostaan turva luja luo ja voitostansa voima tuo,
niin että hänet kokonaan uskossa sydämeeni saan.
Ja nimessänsä rakkaassa saan kodin Isän taivaassa.

Jorma Halme