Psalmi 123

Psalmit 120-134 on nimetty matkalauluiksi - kirjaimellisesti "ylämäkeen kulkevien laulut". Niitä laulettiin matkalla "ylös Jerusalemiin".

Matkalaulu.

Sinun puoleesi, joka olet taivaissa,
minä kohotan katseeni.

Niin kuin orjien silmät
tarkkaavat isännän kättä,
niin kuin orjattarien silmät
tarkkaavat emännän kättä,
niin me odottaen katsomme Herraan, Jumalaamme,
kunnes hän armahtaa meitä.

Armahda, Herra, armahda meitä!
Jo kauan meitä on väheksytty,
kylliksi olemme jo kokeneet
itsevarmojen ivaa ja ylimielisten pilkkaa.

Psalmit 120-134 on nimetty matkalauluiksi - kirjaimellisesti "ylämäkeen kulkevien laulut". Niitä laulettiin matkalla "ylös Jerusalemiin". Ensimmäisinä niitä lauloivat 500-luvulla eKr Baabelin vankeudesta isien kotimaahan palaavat, Herran vuorelle kaipaavat israelilaiset. Pääsy Siionin vuorelle oli suuri tapahtuma hyvine ja huonoine seuraamuksineen. Kuulemme niistä psalmissa 123.

Tämän psalmin laulajat ovat maanpakolaisuudesta palatessaan ehtineet jo niin pitkälle, että he näkevät kaukaa Jumalan temppelin Siionin vuorella. Se vilahtaa näkyviin ja piiloutuu taas. Sitä innokkaammin matkalaiset tähyilevät nähdäkseen Herran temppelin ja päästäkseen sen esipihoille. "Sinun puoleesi, joka olet taivaissa, minä kohotan katseeni."

Kirjoittaja osoittaa vertauksella, kuinka kiinteästi hänen katseensa kiinnittyy Herraan, Israelin Jumalaan. "Niin kuin orjien silmät tarkkaavat isännän kättä, niin kuin orjattarien silmät tarkkaavat emännän kättä, niin me odottaen  katsomme Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä."

Orjien elämä on täysin isännän käsissä. Niistä riippuu ruoka ja juoma, lepoa antava petipaikka, elämä itse. Samanlainen suhde vallitsee orjattaren ja hänen emäntänsä välillä. Nälkäisten orjien ei kannata kiinnittää katsettaan mihinkään muualle kuin isäntäänsä ja emäntäänsä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja neuvoo kristityille silmien käyttöä näin: "... ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen ... Ajatelkaa häntä ... ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne." Hepr. 12.

Rakkaat matkaystävät, Jeesus ja hänen maailmanlaaja kristikuntansa ovat isäntämme ja emäntämme, jotka jakavat nälkäisille elämän leipää ja vettä. Jos nälkä kurisee vatsassa ja jano kuivaa suun ja kurkun, huutakaamme psalmin matkalaisten mukana: "Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen".

Jaksaako hän yhä olla armollinen meitä ja uskonystäviämme kohtaan? Pietari antoi helluntaisaarnassaan tähän kysymykseen VT:n puolelta yksinkertaisen vastauksen: "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." Apt. 2:21.

Kiitetty olkoon Herran Jeesuksen nimi! Aamen.

Matti Aaltonen