Kunnian kuninkaan alennustie

Kirkkovuodessa olemme siinä vaiheessa, että alamme jo läheltä katsella Kunnian kuninkaan alennustietä, eli meidän rakkaan Vapahtajamme kulkua kohti Getsemanen ja Golgatan tapahtumia. Siellä taivaan ja maan Herra joutuu pilkattavaksi, ottaa päälleen koko maailman syntikuorman ja viimein naulitaan ristille kuolemaan. Siitä Jeesus oli aikaisemmin sanonut opetuslapsilleen, että "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi" (Luuk.9:58). Oma olkapäänsä oli hänen tyynynsä, kun hän ristillä antoi henkensä. 

Sovitustyö olisi kuitenkin jäänyt kesken, ellei hän olisi noussut ylös kuoleman haudasta kolmantena päivänä. Siinä hän viimeistään todisti maailmalle jumaluutensa, voittamalla kuoleman ja Pahan vallan. Kristukseen uskovat ovat aina olleet kaikesta tästä osallisia uskon kautta, jonka Jumala on armossaan sytyttänyt eläväksi heidän sydämissään. Mekin olemme ylösnousemuskristittyjä! Kiittäkäämme taivaallista Isää siitä!

Palmusunnuntaina, kun hän ratsasti aasilla Jerusalemiin, riemukas kansa otti hänet vastaan laulaen hoosiannaa ja heiluttaen palmunoksia. Jerusalemin asukkaat odottivat maallista vapahtajaa, vapautusta Rooman vallan alaisuudesta. Mutta Jeesus oli aikaisemmin heille sanonut: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta” (Joh:18:36). Hänen kuninkuutensa oli paljon suurempi, se oli taivaasta. Ei kulutkaan montaa päivää, kun sama kansa jo huusi: ”Ristiinnaulitkaa!”. Siinä toteutui Raamatun sana: ”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh.1:11).

Kristikansaa on kaikkina aikoina kehotettu katselemaan Jeesusta hänen kärsimystiellään. Jos ne tapahtumat ovat olleet monelle heräykseksi ja paremmaksi valvomiseksi, ne ovat myös olleet lepopaikkoja armoitetuille sydämille. Sydämen särkyminen on voinut tapahtua vain siellä, jossa Vapahtajamme rakkaus on koskettanut syntistä sydäntä niin läheltä, että olemme nähneet itsemme osallisina Herramme tuskiin.

Seuratkaamme nyt Kunnian Kuningasta hänen alennustiellään. Ehkä pääsemme uskossa niin lähelle Jeesusta, että kylmät sydämemme alkavat lämmitä Getsemanen puutarhassa. Sieltä voi jokunen sovintoveren pisara priiskua meidän syntisten sydämiemme puhdistukseksi. Silloin syttyy myös uusi rakkaus Vapahtajaamme kohtaan ja mieli ilostuu siitä, että olemme tulleet niin suuresta lahjasta ja armosta osallisiksi. 

Riemuitsevalla sydämellä voimme sitten pääsiäisaamuna veisata: Nyt se suuri päivä koitti, armon päivä valkeni!

Eero Nieminen