Jeesus, Pahan vallan voittaja

Rukoilemme: ”Taivaallinen Isämme! Anna Pyhän Henkesi olla kirkastamassa sanaasi sydämissämme ja tuomassa arkeemme todellista iloa, rauhaa ja rakkautta. Lisää meille uskoa, ja luottamusta johdatukseesi. Anna meille lapsen mieltä ja nöyryyttä. Anna sen ilmetä niinkin, että voimme tunnustaa syntimme, kun joudumme vikaan. Anna meille voimaa uskoa kaiken syntisyytemme keskellä, että Poikasi veri on puhdistanut meidät kaikista synneistämme, että ne ovat upotettu armon ja laupeuden pohjattomaan mereen, iankaikkisella unohduksella. Kiitos, että olet maksanut syntivelkamme. Aamen.”

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Ps. 25:11

Tulevan pyhän aihe kirkkovuodessa on Jeesus, Pahan vallan voittaja. Hän on kuolemallaan ja riemullisella ylösnousemuksellaan voittanut perkeleen ja kuoleman vallan, joka osaksemme tuli syntiinlankeemuksessa. Kenties on joskus kuitenkin niin, että vaikka tiedämme ja uskomme Herran Jeesuksen maksaneen koko syntivelkamme, niin vihollinen on silti saanut vaikuttaa voimakkaitakin epäilyksiä ja ahdistuksia. Saamme kuitenkin kaikessa hädässämme ja heikkoudessammekin kääntyä Herran Jeesuksen puoleen. Daavid on Psalmissa 25 kuvannut tällaisia voimakkaan ahdistuksen hetkiä:

Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni. Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini. Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma! Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.

Saakoon virren 369 sanat rohkaista meitä tällaisina ahdistustenkin hetkinä uskomaan armahdettuina syntisinä yksin Vapahtajamme sovitustyöhön:

Nyt päivä laskee, pilvi peittää jo taivaanrannan tummuvan. Myös huomispäivä varjon heittää, se kertoo myrskyn nousevan. Vaan nytkin kaikkeen pelkoon, vaivaan on Isä luonut armotaivaan.

Hän Kristuksessa, Pojassansa on rakastanut minua, myös minulle hän armostansa on suonut paikan taivaassa. Kun myrsky saartaa sydäntäni, ei väisty Kristus viereltäni.

Siis tahdon Herran käsiin antaa myös ahdistukset synkimmät. Hän syyllisyyden kauhut kantaa, kun kuiluistaan ne hyökkäävät. Hän ohjaa tielle tasaiselle, vie lähteillensä, laitumelle.

Oi Paimen, valvo kulkuani, kun ristin taakka näännyttää, niin etten luovu uskostani, en masennuksen kouriin jää. Sen uskon: ahdistus kun kohtaa, se lähemmäksi Isää johtaa.

Vain ylistää ja ihmetellä voin, Herra, armoteitäsi. Uskollisella hyvyydellä yön halki ohjaat lastasi. Kun Kristus kuoleman jo voitti, yön valta väistyi, aamu koitti.

Siunattua paastonaikaa ja Jeesuksen ylösnousemuksen voiman tuntemista sydämiimme!

Sami Kantoluoto