Rukous ja usko

3.3.2023 klo 12:00

Tuleva sunnuntai on  2.paastonajan sunnuntai, jonka otsakkeen alla on kirkkokäsikirjassa kirjoitettu seuraavasti; ”Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko”.

Jeesuksen päivistä ei elämä maailmassa ole muuttunut mihinkään ja tuntuu noiden kahden ihanan lahjan merkityksen vain korostuvan tässä meidän ajassamme. Elämämme ilman rukousta, jolla milloin vain voimme kääntyä Isämme puoleen huolinemme ja murheinemme, olisi lohdutonta. Ilman uskoa emme pelastuisi iankaikkiseen elämään, vaan päätyisimme iankaikkiseen kadotukseen. Sekä rukous että armo ovat Jumalan lahjoja meille ihmisille ja näitä lahjoja ahkerasti käyttäen saamme sielullemme turvan ja rauhan jokapäiväiseen arkeemme.

Usko on, kuten uskontunnustuksessa luemme; uskomista todelliseen Jumalaan, maan ja taivaan luojaan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan ja Pyhään henkeen, joka synnyttää meissä uskon. Uskon kautta me olemme pelastettuja Jumalan meille lahjoittaman ansaitsemattoman armon kautta. Tuon anteeksisaamisen armon valmisti meille Vapahtajamme sovintoverellään, täyttämällä Isänsä tahdon, sovittaen synnit minun ja sinun puolesta kovissa tuskissa ja kärsimyksissä, uhraten lopulta henkensä minun ja sinun pelastumisen vuoksi. Uskonvoimamme vaihtelevat. Välillä sitä tuntuisi olevan pienen hetken enemmän ja taas nopeastikin tunnemme uskon heikkoutta, joka on vihollisen aikaansaannosta. Uskossa on ennen kaikkea kyse siitä, että tunnustamme, luotamme ja uskomme hyvään Taivaalliseen Isäämme. Usko Jumalaan ja Kristuksen sovintokuolemaan sekä kuolleista ylösnousemiseen on kuitenkin pelastuksemme perusta. Vain elävällä uskolla pelastumme iankaikkiseen elämään.

Rukoilemisesta usein sanomme sen olevan sydämen puhetta Jumalan kanssa. Filippiläiskirjeen 4. luvussa ovat sanat ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa”. 

Rukous on ihmeellinen lahja, joka on annettu meidän käyttöömme edellä mainituin tavoin. Me rukoilemme yhdessä yhteisten asioiden puolesta, rukoilemme pyydettyjä esirukouksia ja rukoilemme lähes aina kokoontuessamme, yhteen ääneen Vapahtajan meille opettaman Isä meidän – rukouksen, joka sisältää jo kaiken mitä tarvitsemme. Uskon kuitenkin meidän kaikkien ehkäpä päivittäin kääntyvän omassa hiljaisessa rukouksessamme Jumalan puoleen. Jumala kuulee aina rukouksemme, joissa kiitämme häntä, anomme apua elämän koettelemuksiin ja vaikeisiin hetkiin kuitenkin aina liittämällä loppuun kunnioituksemme häntä kohtaan sanomalla Vapahtajan tavoin; mutta tapahtukoon Isä sinun tahtosi. Joskus tulemme kärsimättömiksi odottaessamme Hänen vastaustaan ja joskus emme sitä saa lainkaan. Saamme tällöinkin edelleen uskoa Hänen kuulleen rukouksemme, mutta me vajavaisina emme aina tiedä mikä Jumalan hyvä ja pyhä tahto on.

Omien lasteni ollessa alakoululaisia istuin työpaikallani ja yhtäkkiä mieleni valtasi tunne, että minun pitää käydä kotona muutaman minuutin ajomatkan päässä. Saavuttuani kotiin näin tyttäreni istuvan talvisilla ulkoportailla kylmissään ja itkevän. Avaimet olivat unohtuneet ja hänellä oli hätä. Minä turmelukseni vuoksi kerroin hänelle olleen hyvä asia, kun saavuin näin paikalle häntä auttamaan. Tyttäreni vastasi, että et sinä isä sen vuoksi tullut vaan siksi, että rukoilin Jumalaa ja pyysin Hänen apuaan.

Vaikka tuossa kertomuksessa on kyseessä oma perheeni, tahdoin sen jakaa kanssanne. Meillä on Jumala joka kuulee rukouksemme, Hän tietää tarpeemme vaikkemme jaksaisi edes rukoilla ja Hän kuulee siitä publikaanin huokauksesta myös sanat, joita ei ääneen lausuta. Rukoilkaamme yhdessä koko maailman ja kaikkien sen asukkaiden puolesta. Rukoilkaamme lähimmäistemme puolesta ja erityisesti näin paastonaikana rukoilkaamme sitä, että pääsiäisen koittaessa saisimme tuntea Vapahtajamme kärsimyksen osallisuutta ja ylösnousemuksenaamuna saisimme iloita vapaina, armoitettuina ja pelastettuina Jumalan lapsina.

Petri Honkala