Kiitollisuus

Tämän sunnuntain aihe puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, kuitenkin vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. 

Mistä kaikesta me voimme tänään olla kiitollisia?

Suurin kiitollisuuden aihe varmasti on, että olemme saaneet olla säännöllisesti Jumalan Sanan kuulossa jumalanpalveluksissa ja hengellisissä tilaisuuksissa, jossa Jumala itse on palvellut meitä Sanallaan. Meillä on myös paljon, paljon muitakin kiitollisuuden aiheita, jos vaan huomaamme ne.

Saamme esimerkiksi olla kiitollisia ystävistä, joiden kanssa voimme jakaa sekä iloja että suruja. Kuten Paavalikin kehottaa Roomalaiskirjeessä: "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa."

Sitten saamme olla kiitollisia itsenäisestä isänmaastamme ja uskonnonvapaudesta, joka ei ole mikään itsestäänselvyys. Kuten olemme saaneet kaikki nähdä Ukrainan tilanteen kohdalla.

Saammekin olla kiitollisia niistä veteraaneista, jotka puolustivat maatamme monet terveytensä ja henkensä antaneina. Tätä listaa voisi jatkaa pitkään. 

Mutta huomaammeko näitä ja monia, monia muita asioita ja osaammeko olla niistä kiitollisia? Ja ennen kaikkea kenelle me saamme olla kiitollisia?

Tämän sunnuntain evankeliumiteksti kertoo kymmenestä pitaalisesta, jotka Jeesus paransi, mutta vain yksi palasi kiittämään. Tälle Jeesus sanoi: "Uskosi on sinut pelastanut. "Uskommeko me tänään, että vain Jeesus Kristus on se, joka voi meidät puhdistaa synnin pitaalista? Ja uskommeko sen, että kaikki hyvä mitä me saamme, tulee Taivaalliselta Isältämme? Me saammekin nyt olla kiitollisia, että saamme olla jumalan johdatuksessa. 

Vaikka elämässämme tulee myös vastoinkäymisiä, nekin ovat Jumalan lahjaa meille, vaikka joskus onkin vaikeaa ottaa niitä lahjoina. Mutta virressä 396 laulamme: "Suo, että näkisin tien taivaaseen, vaikka se peittyisi vaivaan murheeseen. Lohduta sanalla, uskoa vahvista, käyn aina Herrani kohti sinua". Näin saamme olla tänäänkin kiitollisia siitä, että Taivaan Isä kutsuu kaikkia yhteyteensä

David kirjoittaa kauniisti siitä, kuinka meillä kaikilla on aina syytä kiittää Jumalaa kaikesta siitä, mitä olemme saaneet.

"Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka." (Ps. 103:1-5)

Muistamme 2.Samuelin kirjasta, miten David joutui suuriin synteihin, kun hän vietteli Uurian vaimon Batseban ja vieläpä järjesti Uurian surmaamisen omien himojensa vuoksi. Silloin Jumala lähetti profeetta Naatanin Davidin luokse paljastamaan hänelle, kuinka hän on ajautunut kauas Jumalan tahdosta. Näin Naatan sai olla Jumalan välikappaleena julistamassa parannusta ja syntien anteeksiantamusta Davidille. Davidin teot eivät ole meille hyvänä esikuvana, mutta se miten hän katui syntejään, on meille hyvänä esimerkkinä siitä, miten Jumalan Sanan kaksiteräinen miekka ensin satuttaa, mutta sitten parantaa.  Kuten virsi 696 sanoo: "Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks, mutta tyhjät ja köyhät Hän täyttääpi taas juuri armonsa rikkaudella."

Myös tuossa Psalmissa 103 David tuo esille sitä Jumalan suurta armoa, johon mekin voimme turvautua tänään. Ei ole niin suurta syntiä, johon Jumalan armo ei riittäisi. Me saamme tänäänkin kiittää siitä, kuten Davidkin sanoo, että kaikki syntimme on anteeksiannettu Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.

Timo Laine