Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden

Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niin kuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.' Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Luuk. 18:9–14)

Fariseukset esiintyvät usein evankeliumien kertomuksissa. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumin viidennessä luvussa kerrotaan, miten Jeesus ja opetuslapset menivät Leevi-nimisen publikaanin kotiin aterialle. Kun fariseukset näkivät tämän, sanoivat he opetuslapsille: Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa? Jeesus vastasi tähän fariseusten kysymykseen: En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen (Luuk. 5:30, 32). Fariseukset eivät tunteneet oikein itseään, eivät lähimmäisiään eivätkä myöskään Jumalaa ja hänen tahtoaan.

Jos vertaamme fariseuksen itseään kehuvaa rukousta Jeesuksen opettamaan Isä meidän -rukoukseen, näemme rukousten olevan luonteeltaan aivan erilaisia. Jeesus opetti rukoilemaan seuraavasti: Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Isä meidän -rukouksessa olemme syntisinä Isän edessä. Samalla tavalla syntisinä, kuin publikaani rukouksessaan. Publikaanin rukous nousi oikeasta itsensä tuntemisesta, nöyryydestä ja hengellisestä köyhyydestä: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. 

Fariseus piti itseään vanhurskaana, koska hän mielestään täytti Jumalan tahdon riittävän hyvin. Fariseuksista Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin 16. luvussa seuraavasti: Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus (Luuk. 16:15).  

Kun tunnemme itsemme oikein, voimme turvata vain Jumalan lahjoittamaan armoon ja syntien anteeksiantamukseen – emme mihinkään itsestämme löytyvään. Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Olkoon publikaanin rukous aina meidänkin rukouksemme.

Erkki Hartikka