Herran palveluksessa

Kristus on antanut kaikille kristityille yhteisen tehtävän: ”Saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille luoduille” (Mark 16:16).

Kun saamme seurakunnalta minkä tahansa tehtävän tai toimen, niin sen tarkoituksena on evankeliumin levittäminen ja sitä kautta Kristuksen tahdon täyttäminen. Seurakunnassa onkin monenlaisia tehtäviä, sananjulistamisen lisäksi on paljon tehtäviä, jotka mahdollistavat sananjulistamisen.

Suhtautuminen Herran Kristuksen antamaan tehtävään on itse kullakin erilaista. Tehtävä voi tuntua musertavalta kuormalta, jota ei jaksaisi kantaa mutta joka on kuitenkin kannettava, usein valittaen. Raamatussa kerrotaan profeetta Jeremiaasta, joka taisteli tällaisen ylivoimaisen kuorman alla. "Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori." Niin Herra sanoi minulle: "Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra." (Jer. 1:6-8) 

Tehtävä voi myös paisuttaa ihmistä.  Joku voi pitää henkilökohtaista kutsumustaan Jumalan kutsuna ja vaatia muita mahdollistamaan se hänelle. Tällaisille henkilöille tehtävä ei ole taakka, vaan oma missio, jossa Jumalan kutsu samaistetaan omaan haluun saada tehdä jotain tärkeää. Kukaan ei voi yksin tunnistaa omia armolahjojaan, sellainen on koko yhteisön tehtävä. Jos vetoaa ainoastaan sisäiseen haluunsa, voi saada aikaan paljon pahaa itselleen ja muille. Voi yliarvioida omat voimansa ja tulkita väärin oman halunsa tehtävään. Työ voikin osoittautua haastavammaksi kuin oli luullut.

Oikea suhtautuminen ja usko seurakunnan kutsumaan tehtävään ei paisuta, vaan tehtävän haluaa tehdä Jumalan tahdon mukaan. Siinä ei ole väärää varmuutta, vaan luottamista Jumalaan.  Tehtävä ei tee epätoivoiseksi. Sen sijaan se kannattelee.

Raamatussa on esimerkkejä siitä, kuinka oman varmuuden varaan rakennettu väärä kutsumus murentuu. Esimerkiksi Pietari ja Paavali kokivat molemmat kääntymisen, jossa oman varmuuden varaan rakennettu kutsumus romahti ja he joutuivat täydellisen riippuvaiseksi Jumalan armosta.

Kun Kristus kutsuu työhönsä, hän vapauttaa väärästä itsetarkkailusta ja riittämättömyyden tunteesta, kunhan vain uskomme, että juuri tällaisena ja näillä lahjoilla ja avuilla minut on kutsuttu toimeen tai työhön.  Jumala ei etsi täydellisiä vaan uskollisia työntekijöitä, jotka tunnistavat omat heikkoutensa ja vikansa. Kun Jumala antaa tehtävän, hän myös antaa tarvittavat lahjat sen tekemiseen.

Tarmo Toivonen