Armahtakaa

Tämän päivän kirkkotekstit puhuvat, että meidän ei tule tuomita, ettei meitä tuomittaisi. Sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle.

Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista, sillä me kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

Ajatus menee Matteuksen evankeliumin 18. lukuun, missä Pietari kysyy: ”Kuinka usein pitää antaa veljelle anteeksi, ihanko seitsemän kertaa”? Jeesus vastaa: ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”. Ja jatkaa vertausta armottomasta palvelijasta, joka sai kymmenen tuhannen leiviskän velan anteeksi. Mutta hän kävi sadan denaarin velan tähden kanssapalvelijansa kurkkuun.

Siinä meillä on valvominen, että me muistaisimme, miten suuren syntivelan me olemme saaneet anteeksi, ettei meistä tulisi armottomia palvelijoita. Eikö nämä asiat tule meidän kokemuksiimme jo ihan kotielämässä avioparienkin välillä, että meillä olisi anteeksiantava mieli. Helposti tulee itsekkyys, kyllä minä toimin oikein, mutta tuo toinen on niin äkkipikainen ja pitkävihainen, tulee jopa pitkiäkin mykkäkouluja. Kyllä itse ainakin joutuu tunnustamaan varsinkin nuorempana näin tapahtuneen. Rukoillaan Taivaan Isää, että hän auttaisi ja antaisi voimia muistamaan sitä Raamatun kohtaa, jossa meitä varoitetaan, ettemme antaisi auringon laskea näiden ylitsekäymisten yli, vaan voisimme nöyrtyä ja anoa anteeksi. Silloin voimme käydä turvallisin mielin nukkumaan. Iloitaan ystävät siitä, että meillä on anteeksiantava ja armahtava puoliso, lapset, ystävät, ja ennen kaikkea armahtava Isä Taivaassa.

Kari Toivonen