Kadonnut ja jälleen löytynyt

Sunnuntain evankeliumiteksti (Luuk. 15:1–10) on hyvin tuttu ja lohdullinen Jeesuksen vertaus, jonka olemme kuulleet tai lukeneet monen monta kertaa.

Monenlaisia ihmisiä oli tullut Jeesusta kuuntelemaan ja fariseukset tapansa mukaan moittivat Jeesusta siitä, että hän otti syntisiä vastaan ja söi heidän kanssaan. Fariseukset pitivät itseään hyvinä ja hurskaina ihmisinä. Omassa vanhurskaudessaan he näkivät muut ihmiset syntisinä ja halveksivat heitä. He mittasivat ihmisiä sillä, miten nämä noudattivat lain käskyjä ja isien perinnäissääntöjä.

Jeesus kääntää vertaustensa kautta fariseusten käsityksen aivan päinvastaiseksi. Jumala rakastaa syntistä ihmistä ja tahtoo, ettei yksikään heistä eksyisi ja joutuisi eroon Hänen laumastaan. Sen tähden Hän lähtee etsimään eksynyttä lammastaan ja etsii niin kauan, kunnes löytää hänet. 

Ei ole niin suurta syntistä, joka ei olisi Jeesuksen rakkauden arvoinen. Onhan Hän ottanut meidän kaikkien synnit kannettavakseen ja sovittanut ne täydellisesti meidän puolestamme kärsimisellään ja ristinkuolemallaan. Tämän kaiken Hän on tehnyt pelkästä rakkaudestaan meitä kohtaan.

Jeesus etsii kadonnutta lammastaan sanansa kautta. Ei ole niin kauas eksynyttä, ettei Jeesus kykenisi häntä löytämään eikä niin vähäarvoista, ettei Jeesus hänestä välittäisi. Ei myöskään niin syvälle langennutta, ettei Kristus pystyisi häntä nostamaan. Sanassaan Hän vakuuttaa kadonneelle synnin vaivaamalle ihmiselle, että kaikki synnit on annettu anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden.

Kun kadonnut lammas tai kadonnut raha löydetään, se synnyttää iloa taivaassa ja maan päällä. Kun eksynyt lammas vapautetaan synnin taakasta, synnyttää se ilon vapautetun sydämessä. Myös ystävät ja seurakunta saavat iloita siitä. Tekstimme kertoo, että taivaassakin iloitaan syntisestä, joka tekee parannuksen. Jumalan armon tunteminen sydämessämme saakoon meitä pysymään Hänen rakkaudessaan ja rakastamaan myös lähimmäistämme.

Lasse Tamsi