Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luukkaan evankeliumissa Kristuksen opetus kutsusta Jumalan valtakuntaan (Luuk. 14:16-24) on hyvin suora ja selkeä.

Ensilukemalla Jeesuksen kertoma vertaus voi myös tuntua kovalta. Kuitenkin, kun tarkemmin tähän evankeliumiin tutustuu, huomaamme, että siinä sana on todella armollinen. Mutta kenelle se on armollinen? Eikö se ole juuri meille raajarikoille, epäonnistujille, hylätyille, masentuneille eli syntinsä tunteville.

Alussa isäntä eli Jumala pyytää palvelijaa tuomaan kutsuttuja juhliinsa.  Mutta mitä kutsutut vastaavat? Yksi haluaa mennä katsomaan peltoa, jonka on ostanut. Omaisuuden haaliminen ja menestys ja sen tuomat murheet ovat tälle ensimmäiselle tärkeämmät. Toinen haluaa mennä härkiä kokeilemaan. Maailman tarjoamat ilot, aisteja hivelevät kokemukset ovat ensisijalla. Tällainen Ihminen haluaa seurata omia aistejaan, himojaan ja halujaan. Kolmas on juuri mennyt naimisiin. Onko tässä kyseessä liittyminen sellaiseen seurakuntaan, jossa ei sanaa noudateta, tai siinä on joku muu oppi kuin Herramme Kristuksen evankeliumi. Vaimolla viitataan usein seurakuntaa. 

Mutta kaikista lohdullisin on tämä isännältä tullut määräys hakea kaikkia syntinsä tuntevia, armoa kaipaavia oman itsensä mahdottomaksi tuntevia, jotka kaipaavat Kristuksen suurta sovitustyötä. Tässä näemme, että emme itse voi valintaa tehdä, meidät on kutsuttu seuraamaan Herraa Jeesusta ja kaikki perustuu armoon. Niin kuin jakeessa 23 sanotaan:

Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi.

Tässä sanotaan: ”Pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täytyisi”. Rakas ystävä, kuinka ihana Kristus onkaan! Hän kantaa meidät valtakuntaansa. Jää siis Jumalan rauhaan rakas matkaystävä. Kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä, sinut kannetaan sisälle. Aamen.

Reino Syrjä