Taivaan kansalaisena maailmassa

Suomen maan kansalaisena meillä suomalaisilla on mahdollista saada Suomen passi. Passi mahdollistaa liikkumisen maasta toiseen ja paluun omaan kotimaahan.

Voidaan varmaan ajatella, että meillä kaikilla kristityillä on Taivaan kansalaisen passi. Se on passi, jonka on Taivaan Isä myöntänyt kaikille maailman ihmiselle. Se oi ole paperista ja pahvista tehty, vaan sydämeen tallennettu uskon kautta näkyvä passi. Taivaan kansalaisen passissa, aivan kuten maallisessa passissa, on passin myöntäneen viranomaisen tunniste ja leima: Se on Golgatan ristin kuva ja sen on allekirjoittanut Jeesus Kristus omalla verellään. Taivaan kansalaisen passissa ei tarvita passin omistajan allekirjoitusta eikä sormenjälkeä, sillä passin myöntäjä – Taivaan Isä tuntee meidät jokaiset nimeltä. Meidän ei ole myöskään tarvinnut hakea passia vaan se on meille annettu ilmaiseksi. Uskon, että se on yhteinen kristittyjen rukous, että kaikki ihmiset – niin pienet lapset, kuin vanhemmatkin – saisivat tuon Taivaan kansalaisen passin myötä elämän matkalleen tarkoituksen ja tavoitteen.  

Täällä maanpäällä eläessämme, kristityn elämää kuvataan usein elämän pituisena matkana. Kristityn matkan pää on Taivaan koti, jonne Kristus on itse sanonut menevänsä laittamaan meille sijaa. Raamatussa vanhan testamentin puolella kuvataan Israelin kansan matkaa Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Ja aivan kuten Israelin kansaa erämaavaelluksella, tahtoo Taivaan Isä johdattaa meitä tämän ajan kristittyjä kulkemaan läpi elämän eri koettelemusten onnellisesti perille. Niinkuin saamme lukea Mooseksen kirjasta, että päivällä heitä suojasi pilvipatsas ja yöllä heitä johdatti tulipatsas. Ja kunkin päivän tarpeen Jumala antoi heille ruokaa ja vettä matkan aikana. Niin myös me saamme luottaa Jumalan johdatukseen joka päivä.

Matkamiehen mieli palaa

kauas kotiin rakkaaseen.

Sielunikin päästä halaa

määränpäähän taivaaseen.

Kaipaan isänmaahan, minne

Jeesus kulki edellä.

Kerran pääsen rauhaan sinne

näistä kuolon siteistä.

Sydämessä soi jo ääni

taivaan kiitossävelten.

Toivossa nyt nostan pääni,

uutta maata tähyilen.

Uutta virttä Karitsalle

siellä sitten veisataan,

ylistystä Jumalalle

väsymättä milloinkaan.

Virsi 621, 1 ja 5

Antti Rytkönen