Ansaitsematon armo

Kun kyse on ansaitsemattomasta armosta, ensimmäiseksi ei tule mieleen eikä ajatukseenkaan silloin, kun pieni lapsi viedään pyhälle kasteelle, jossa hänet otetaan Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi, osalliseksi Jeesuksen lunastustyöstä ja koko Jumalan hyvyydestä ihmiskuntaa kohtaan, että juuri siinä tulee ansaitsematon armo näkyväiseksi. Mitään ei tuo lapsi ole tehnyt saadakseen itselleen kaikki taivaan tavarat, niin kuin joululaulussa laulamme.

Sitten kun siitä kasvamme ja opimme asioita uskosta ja kilvoittelemisesta, kaikesta mitä kuuluu kristityn vaellukseen täällä maan päällä, alkaa omavanhurskaus tuoda mieleemme, että pitäisi tehdäkin jotain. Silloin on hyvä ajatella kasteen armoliittoa ja palata siihen tilaan mistä Paavali roomalaiskirjeessä kirjoittaa: 

"Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (Room. 3:23-24)

Bibliassa sama paikka kuuluu: "ja he tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi hänen armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa."

Vielä Paavali kirjoittaa tästä aiheesta, että ei se ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Ja vielä:

"Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo." (Room.11:6)

Tiitukselle Paavali muistuttaa: 

"Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Tiit. 3:4-6)

Vaikka Raamattu tuo monessa paikassa esille tämän asian, niin omanvanhurskauden saarnamies, sielujemme vihollinen, Jumalan vastustaja, yrittää aina jollakin tapaa saada meitä epäilemään Jumalan armosta, rakkaudesta ja hyvyydestä.

Se pyrkii eri tavoin vaikka vähänkin, tuomaan jotain omaa onnistumista tai pyrkimystä; sitoutumista, lupauksia, lisäkastetta, almuja tai mitä tahansa vastalahjana ja maksuna tai ainakin osamaksuna siitä, että kelpaisimme. 

Voi meitä, jos uskomme vihollisen juonia. Pysykäämme siis kasteen liitossa ja Jumalan sanassa.

Jumalan armossa on meillekin kyllin.

Reino Kuoppala