Jeesus auttaa hädässä

Tulevan sunnuntain evankeliumissa kerrotaan kuinka Jeesuksen ja opetuslasten ollessa veneessä järvellä nousi kova myrsky. Niin kova, että vene peittyi aaltoihin.

Opetuslapset pelkäsivät henkensä puolesta ja tilannetta pahensi se, että Jeesus nukkui. Heidän täytyi peloissaan herättää Jeesus ja pyytää häntä auttamaan ja pelastamaan heidät uhkaavasta tilanteesta.

Tuntuisi varsin luonnolliselta, että rajumyrskyn voiman kokeneet opetuslapset pelkäsivät. Vene, vaikka se olisi ollut hyväkin, oli kuitenkin matkustajineen luonnonvoimien armoilla. Jos vene kaatuisi tai ylilyövät aallot huuhtoisivat jonkun heistä mukanaan myrskyävään veteen, hukkuminen olisi hyvin todennäköistä.

Jeesus kuitenkin moitti opetuslapsia. Jeesus kysyi, miksi he pelkäsivät ja vastasi siihen itse sanoen opetuslapsia vähäuskoisiksi. Pelko johtui uskon vähyydestä.

Toinen tulevalle sunnuntaille osoitettu Raamatun kohta kertoo kovia kokeneesta Jobista.  Hän kapinoi Jumalaa vastaan, johtuen vääriltä tuntuvista vastoinkäymisistä elämässään. Job oli sitä mieltä, että hän oli itse tehnyt kaiken oikein, eikä ansainnut kohdalleen tulleita vaikeuksia.

Herra kysyy Jobilta: ”Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi ja puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat. Missä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!” (Job.38:2-4). Herra kysyi myös monia muita kysymyksiä, jotka osoittivat ihmisen täydellisen mitättömyyden Jumalan ja hänen ajatustensa rinnalla.

Saamme luottaa siihen, että Jumala johdattaa asiat aina parhaaksemme. Silloinkin, kun näyttää aivan muulta ja joudumme epäilemään, pelkäämään ja kapinoimaan. Sielunvihollinen haluaa järkyttää ja pelotella uskovaa ihmistä, siksi Jeesuksen seurassa olijat joutuvat kokemaan myrskyjä. Mutta meidän ei tarvitse pelätä. Jeesus auttaa hädässä. Hänessä meillä on pelastus kaikkein suurimmastakin onnettomuudesta, syntiinlankeemuksen seurauksena tulleesta ikuisesta kuolemasta.

Jeesus johdata, tiemme kulkua.

Auta, että kiiruhdamme, jälkiäsi noudatamme.

Kätes meille suo, ohjaa Isän luo. (VK 388:1)

Aarno Konttinen