Herran syntymä on lähellä

Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää. Me kylmin käymme sydämin, laps’ sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat, laps’ tyhjät kätes ihanat.

Joulu on lähellä. Mieleeni muistuu lapsuuden joulut, jolloin odottavan aika oli pitkä. Vaikka en joulun sanomaa täysin ymmärtänyt, koin asian tärkeyden ja pyhyyden.

Paljon on vielä tekemättä, jotta joulu voisi koittaa. Vuosien tai vuosikymmenten perinteitä täytyisi noudattaa, että joulu tuntuisi oikealta joululta. Kaiken pitäisi olla valmiina suurta juhlaa varten. Kaiken kiireen keskellä joulun lapsi saattaa unohtua. Olemmeko muistaneet pienen päivänsankarin kutsumisen omaan juhlaansa? Onko sydämemme ovi raollaan pienelle suurelle vieraalle, niin ettei vastasyntynyt olisi kuokkavieraana omissa juhlissaan.

Joulun lapsi syntyi vaatimattomissa olosuhteissa hämärään karjasuojaan.  Meidän kuninkaamme ei synny yltäkylläisyyden keskelle, eikä sinne missä ei mitään puutu, vaan hän syntyy vaatimattomiin oloihin köyhiin ja armahtajaa kaipaaviin sydämiin.

Meillä ei ole vastasyntyneelle lahjoja annettavaksi. Sen sijaan päivänsankari antaa meille kalleimman lahjan, ristinkuolemansa kautta mahdollisuuden ikuiseen elämään. Viattoman Joulunlapsen kuolema ristillä on syntisten suurin lahja.

Ristillä rinnalla ryövärin

nukkuu uhri puhtahin.

Enkelparven tie kohta luokses vie

rakkautta suurinta katsomaan.

Tuomas Halme