Kuninkaasi tulee nöyränä
27.11.2021
(1. adventtisunnuntai) Matt 21:1-9 Uusi kirkkovuosi alkaa kertomuksella siitä, kun Jeesus tulee viimeisen kerran Jerusalemiin täyttääkseen siellä lunastustyönsä maailman vapahtajana. Hän oli syntynyt ihmiseksi maailmaan juuri tätä tehtävää varten. Tehtävä huipentui hänen kärsimiseensä, ristinkuolemaansa ja nousemiseensa kuolleista kolmantena päivänä. Tehtävän täytettyään hän nousi taivaaseen ja istuu nyt Isän oikealla puolella. Nämä tapahtumat oli Isä suunnitellut ennen aikojen alkua, ja niistä olivat myös profeetat ennustaneet. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin ikeenalaisen aasin varsan selässä, osa kansasta juhli hänen tuloaan. Ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita maahan hänen eteensä ja huusivat: Hoosianna Daavidin pojalle. Juhliminen johtui siitä, että tiedettiin Jeesuksen tehneen suuria ihmetekoja; muiden tunnustekojen lisäksi hän oli juuri äskettäin Betaniassa herättänyt kuolleista Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena jo useita päiviä. Hänestä odotettiin maallista kuningasta, joka vapauttaisi kansan miehittäjän ikeestä. Mutta Jeesus ei saapunut loistossa eikä kunniassa, vaan nöyränä ja hiljaisena. Hän ei tullut hienoilla vaunuilla eikä sotilaiden saatossa torvien soidessa, kuten maalliset kuninkaat, vaan aasilla ratsastaen. Hän itse tiesi, että kansan hoosianna- huudot vaihtuisivat pian ristiinnaulitse- huutoihin. Kansan uskonnolliset johtajat olivat jo päättäneet ottaa hänet kiinni ja odottivat vain sopivaa tilaisuutta siihen. Tilaisuus tuli sitten kiirastorstaina, kun Juudas petti hänet ja johdatti vangitsijat hänen luokseen. Jumalan Pojan kärsimystie kulki Getsemanesta ylipapin kuulusteluun ja aina Golgatan ristille, jossa hän rikkirevittynä ja häväistynä antoi henkensä. Hänet haudattiin ja kolmantena päivänä hän nousi haudasta synnin ja kuoleman voittajana ja ilmestyi elävänä opetuslapsilleen. Kaikki tämä tapahtui tarkalleen niin kuin profeetat olivat ennustaneet. Jumala antoi kaiken tämän tapahtua, että sinä ja minä pääsisimme vapaiksi oman suorittamisen vaatimuksesta ja synnin orjuudesta, ja että meillä olisi iankaikkinen elämä hänen luonaan taivaassa. Nämä kalliit lahjat saamme sydämen uskolla omistaa itsellemme. Näin kertomus Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin nöyränä ja lempeänä saa todellisen merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Iloitkaamme adventin ajasta. Jeesus haluaa taas tulla luoksemme. Sanallaan hän haluaa opettaa, lohduttaa ja vahvistaa meitä. Tervehtikäämme häntä todellisena kuninkaanamme. Kristuksen syntymäjuhlan iloinen odotus täyttäköön mielemme ja sydämemme. Hoosianna Daavidin pojalle! Hän, nöyrä, hiljainen Herramme suloinen, tuo meille lahjojansa ja kruunaa armollansa. Nyt Herrallesi kanna |