Valvomisen sunnuntaina

   ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” (Mark.13:33-37)

“Valvokaa” -kehoitus yllä, on merkitykseltään kovin moninainen. Olet ystävä ehkä joskus palellen odotellut linja-autopysäkillä saapuvaksi odotettua bussia? Sinulla on ollut mukanasi pakattuna laukkuun, matkalla tarpeellisia eväitä. Olet odotellessa välillä vilkuillut kelloa ja varmistellut mielessäsi, onko sinulla nyt kaikki tarpeellinen mukana. Olet toistuvasti, tarkistanut pukusi moitteettomuutta. Lopulta aivan yllättäen mutkan takaa näkyviin on tullut saapuvan bussin keula, auto on poiminut sinut mukaansa ja olet päässyt lämpimään.

Jos tämän kömpelön vertauskuvan kautta pohdimme valvomista, tarkoitan pysäkillä odottelulla tässä yhteydessä kristityn elämää. Me saamme täällä luottaa Vapahtajan lupauksensa mukaan saapuvan meitä noutamaan, muttemme milloinkaan tiedä tarkkaa aikaa. Lähdön hetki täältä ajasta, voi itse kullekin tulla arvaamatta, milloin tahansa, siksi kehoitetaan jatkuvasti valvomaan -olemaan hereillä. 

Mutta mitä matkalle on hyvä ottaa evääksi? Eiköhän leipä ole hyvää evästä? Jeesus itse sanoo olevansa Elämän leipä, jota syömällä saa iankaikkisen elämän (Joh.6:51). Juomaksi on hyvä ottaa vettä, jota Jeesus tarjoaa sanoen, että Hänen tarjoamaansa vettä juomalla ei janoa enää milloinkaan (Joh.4:14). Ja puhdistusaineeksi matkalle pisara Golgatalla vuodatettua verta, jolla matkavaatteen saa puhdistettua pinttyneimmästäkin liasta.

Siis valvotaan - odotetaan saapuvaksi luvattua Vapahtajaa, siirtymistä Taivaan Iloon. Puetaan yllemme vanhurskasten matkavaate eli luottamus Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön ristillä, kuuluvan myös meille - myös juuri sinulle ystävä! Otetaan ravinnoksemme elämän leipä ja juodaan janoomme elämän vettä eli nautitaan Jumalan sanasta ja ravitaan sillä itsemme aina nälän tullen. Ja kun odotellessa tahraamme matkavaatteemme erilaisissa houkutuksissa, saamme puhdistaa itsemme uudelleen ja uudelleen sovintoveren pisaroilla.

Eli valvotaan pysäkillä, jonka voimme varmasti ajatella olevan myös Kristukseen uskovien seurakunta, jossa on hyvä olla, ei lähdetä pois sen ääreltä, eikä nukahdeta penkille, ettei bussi ajaisi ohi hetkellä, jolloin emme osaa odottaa, vaan pääsisimme sisälle lämpimään, muiden jo aiemmin kyytiin nousseiden seuraan.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua!

Timo Aaltonen