Kristitty on vapaa sekä synnin että lain orjuudesta

25.9.2021

Luoja loi ihmisen omaksi kuvakseen elämään vapaana Jumalan yhteydessä.

Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti vapautensa ja hänestä tuli monella tavalla orja. Jumalan täytyikin lähettää ainoan Poikansa lunastamaan ihmiset taas vapaiksi. Vain Jumalan sanan mukainen usko Jeesuksen täydelliseen sovitukseen vapauttaa syntisyytensä ja oman mahdottomuutensa tuntevan kristityn iloon ja vapauteen synnin ja lain orjuudesta; hän ymmärtää, että hänet on vapautettu elämään sitä elämää ja olemaan juuri se ihminen, joksi hänet on alun perin tarkoitettukin. Jeesus sanoo itse seuraajilleen: "Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." (Joh. 8:31-32.) 

Raamatun mukaan ihminen on ilman Kristusta synnin, perkeleen ja kuoleman orja. Orjuudella tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen ei itse pysty muuttamaan tilannettaan. Ihminen voi kuitenkin luulla olevansa vapaa, vaikka hän todellisuudessa toteuttaakin vihollisen, ei siis Jumalan, tahtoa. Miten ihminen, joka ei todellista vapautta ole kokenut, saattaisi sen tunnistaakaan? Juutalaisetkin närkästyivät Jeesukselle, joka sanoi heidän olevan orjia: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?” (Joh. 8:33.) 

Kristityn vapaus ilmenee Jumalan sanan totuudessa pysymisenä ja sen viitoittaman tien kulkemisena, jolla tiellä erilaiset elämän valinnat tehdään Jumalan sanan totuudessa. Vapautta ei kuitenkaan voi itselleen noin vain ottaa, vaan kaikki on yhtä suurta armoa, myös se, että ihminen ottaa Jumalan sanan totuuden vastaan, nöyrtyy sen edessä ja ymmärtää sen valtavan lahjan, jonka hän on saanut Jeesuksen sovitustyöhön uskomalla.

Vaikka oikeanlaisen vapauden käsittäminen on suurta armoa, voidaan kristityn vapautta myös kuvailla ja löytää Raamatusta kohtia sen määrittelemiseksi. Ensinnäkin kristityn vapaus on vapautta syyllisyydestä, vaikka hän tajuaakin rikkoneensa Jumalan lakia. ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa (Ps. 32:1-2)”. Luther selittikin monesti kristityn vapautta omantunnon vapaudeksi. Koska vapaus pysyy Jumalan sanan totuudessa, ei kristitty tietenkään ole vapaa ajattelemaan tai toimimaan omien mielihalujensa mukaan. Omantunnon vapaus tarkoittaa, että omatuntomme on Jeesuksen sovitustyön takia vapaa lain syytöksistä, vaikka ja kun syntiin tahtomattammekin joudumme. Vapaus syyllisyydestä aiheuttaakin sen toisen hyvän vapauden tuntomerkin, että kristitty on vapaa rangaistuksesta ja kuolemanpelosta: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1). 

Kolmanneksi kristityn vapaus on vapautta synnin vallasta. Kristitty ei ole enää synnin orja, joka toteuttaa sokeasti perkeleen tahtoa, vaan hän pystyy taistelemaan syntiä vastaan: ”Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle” (Room. 6:12-13). Emme kuitenkaan pysty olemaan kokonaan ilman syntiä koskaan lankeamatta, koska perisynti ja vanha ihminen kulkee mukanamme kuolemaan asti. Siksi joudumme kuolettamaan Hengellä lihan tekoja joka päivä ja uskomaan syntimme ja lankeemuksemme anteeksi annetuiksi ja iankaikkisesti unohdetuiksi Jeesuksen armotyön tähden. Kristitty ei ole enää synnin orja, vaikka hän joutuukin syntiin.  Vasta viimeisenä päivänä kristityn vapaus tulee täydelliseksi ja hän on kokonaan vapaa synnistä.

Kristityn vapauden voi kuitenkin ymmärtää väärin ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin kristitty voi käyttää vapauttaan tekosyynä synnin tekemiseen ja sitoa itsensä uudelleen synnin orjuuteen, mikä pahimmillaan voi johtaa omantunnon paatumiseen: ”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. (Gal. 5:13). Olkaa ”niin kuin vapaat, ei niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan palvelijat” (1. Piet. 2:16. Ks. 2. Piet. 2:19).  

Toisella puolella vaarana on joutua hengelliseen orjuuteen ja omanvanhurskauden tielle käsittämällä väärin Jumalan kehotuksen pyhään elämään autuuden ehtona eikä hengen hedelmänä. Omatuntonsa voi sitoa lain orjuuteen yrittämällä omilla suorituksillaan täyttää Jumalan lakia pois todellisesta vapaudesta, jonka Kristus on kristitylle ansainnut. Lain orjuuden hengessä voidaan vaatia muiltakin kristityiltä perittyjen sääntöjen noudattamista autuuden ehtona.

Jos siis Poika teidät vapaaksi tekee, niin te totisesti olette vapaat (Joh. 8:36). Kristitty on vapaa laista ja synnistä Jeesuksen armotyön takia, ei minkään muun takia.

Tarmo Toivonen