Itsensä tutkiminen

14.8.2021

Arkana nyt olen tullut itseäni tutkimaan. Kaipuu nousee sydämestä parempaan ja puhtaampaan. Kun en itse selvää saa, mikä mieltä ahdistaa, Jeesus, saanhan olla tässä hiljaisuutta pyytämässä. (Virsi 207:1)

Jumalan sana kehottaa meitä tutkimaan itseämme ja olemaan valmiina, sillä emme tiedä lähtöhetkeämme kukaan. Itsensä tutkiminen tuntuu olevan vaikea asia kiireiselle nykyajan ihmiselle. Varsinkin sen lähestymiskulma Raamatun näkökulmasta ei ole kovin innostava, kukapa haluaisi myöntää tehneensä virheitä ja olevansa syntinen? Se tarkoittaisi vastuuseen joutumista jollekin. On helpompi sanoa: ”Minä en kadu mitään”, jopa pahimmistakin elämän harhapoluista, kuin pysähtyä tutkimaan itseään. Ihminen ei halua kohdata kaikkea sitä epätäydellisyyttä, mitä itsessään on. Jatkuva kiire ja täysi kalenteri varmistavat, että ei ole edes aikaa sellaiseen. Toisaalta aikaa löytyy sen pohtimiseen, kuka minä olen, mitä minä haluan, miltä minä näytän. Tykkäykset, hienot valokuvat ja mahtavat tapahtumat piirtävät kuvaa menestyvästä ihmisestä projektissa, jonka nimi on: Minä ja minun elämäni. Sitä itsetietoinen päähenkilö rakentaa oman itsensä ympärille ja jakaa verkossa.

Joskus olisi hyvä olla rohkea ja pysähtyä katsomaan itseään ja pyytää psalmin 139 sanoin: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” Joskus Jumala kyllä pysäyttää meitä pyytämättäkin elämän koettelemusten tai vastoinkäymisten kautta. Silloin Hän haluaa johdattaa meitä tuolle iankaikkiselle tielle. No mitä meidän pitäisi tutkia itsestämme? Paavali kirjoittaa korinttolaiskirjeessä: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2. Kor.13:5). 

Itsensä tutkimiseen meille on annettu kaksi hyvää apuvälinettä, kaksi erilaista peiliä. Toinen on Jumalan sanan peili, mistä Jaakob puhuu kirjeessään. Se osoittaa meidän todellisen tilamme Jumalan sanan valossa. Toinen peili on tavallinen peili ja se puolestaan osoittaa, kuka lopultakin on vastuussa siitä, mitä tuo Jumalan sana paljastaa sisimmästämme. Totuuden näkeminen itsestään on uskossa ja kristittynä kasvamisessa tärkeää. ”Totuutta minä tahdon salatuimpaan saakka” Jeesus sanoo sanassaan. Roomalaiskirjeestä löytyy sanat: ”..kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Tämä totuus koskee aivan kaikkia ja tuo varmasti alussa olevan virren sanat kovin lähelle meitä. Joudumme arkana kohtaamaan rikkomuksemme, mutta kaipaamme parempaa ja puhtaampaa. Heikoille ja syntinsä tunteville on lohdutus jo Roomalaiskirjeen seuraavassa jakeessa: ”ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Jeesuksessa on meidän toivomme joka päivä. Kun annamme itsemme vähetä, niin Kristus saa kasvaa meissä ja Hän saa kantaa meidät kerran tuon viimeisen koetuksen läpi kirkkaampaan ilmaan.

Hiljaisuutta, Jeesus, kaipaan, läsnäoloasi vain. Siitä virtaa arkihuoliin aamurauhaa sunnuntain.

Minut täytä toivolla, että voisin iloita. Kiitos, että kaikkeen vaivaan nyt jo yltää voima taivaan. (Virsi 207:4)

Juha Siltala