Rukous ja usko

Rukous ja usko on tulevan sunnuntain teema. Rukouksen kautta voimme tuntea olevamme lähempänä Jumalaa, vaikka me olemme aina kaikkivaltiaan pyhien kasvojen edessä.

Jokainen rukoilee tavallaan. Jotkut meistä saattavat kertoa Herralleen laajasti ja toiset lähettävät sanattomia huokauksia. Jumala on luvannut kuulla rukouksemme. Eri asia on, mitä tapahtuu rukouksillemme, kun ne on kuultu. Me saamme vastauksen rukouksiimme silloin, kun on Jumalan aika. Jumala toimii lapsensa parhaaksi eikä pidä luulla, että toteutumaton pyyntö olisi jäänyt kuulematta.

Martti Lutherin mukaan ”on ensisijaisen tärkeää painottaa sitä, että kaikkien rukoustemme on perustuttava kuuliaisuuteen, joka kohdistuu Jumalaan. Siihen niiden on nojattava ja jätettävä oma henkilömme vaille huomiota, olimme sitten hurskaita tai syntisiä, arvollisia tai arvottomia.”

Me joudumme elämän aikana epäilyksiin oman uskomme määrästä ja kestävyydestä. Me emme voi itse lisätä uskomme määrää tai synnyttää sitä. Toteutumattomat rukoukset, heikot huokaukset Jumalan puoleen, toiveet, pyynnöt tai palavatkaan rukoukset, joita meidän mielestämme ei kuultu, eivät tarkoita sitä, että meidän tarvitsee epäillä uskoamme. Meidän ei pidä arvioida omaa tai toisen ihmisen uskoa, koska silloin me arvioisimme Jumalan antamaa lahjaa. Lahjan antaja on antanut uskon lahjan sielumme autuudeksi. Vähäinenkin usko sisältää kaiken sen, mitä pelastukseen tarvitaan. Tuohon uskoon turvaten voimme ottaa rauhallisin mielin vastaan tulevat päivät ja tuohon uskoon turvaten voimme lähteä, kun meitä kerran kutsutaan ajasta ikuisuuteen.

Jeesus, kuule rukoukset köyhän, kurjan syntisen,
eikoimmatkin huokaukset ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun pääni ristiin painaen.
Siinä turvallisin mielin, Jeesus, sua rukoilen.

(Virsi 373:1)

Tuomas Halme