Lutherin Invocavit-viikon saarnat – muistutus lähimmäisen rakkaudesta

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain (Invocavit) aiheena on ”Jeesus, kiusausten voittaja”.

Tulevaan kirkkovuoden viikkoon liittyy myös kirkkohistoriassa merkittäviä tapahtumia. Wormsin valtiopäivien (1521) jälkeen Luther joutui piileskelemään Wartburgin linnassa, jouduttuaan kirkonkirouksen takia hengenvaaraan. Samaan aikaan alkoivat Lutherin kannattajat Wittenbergissä vaatia hänen opetuksiensa mukaisia käytännön uudistuksia.

Wittenbergissä esimerkiksi alettiin pitää nopeasti messuja, joissa uuden tavan mukaan jaettiin maallikoille Kristuksen ruumiin lisäksi myös veri. Luostarilaitosta vastaan noustiin jyrkästi pilkkaamalla munkkeja ja estämällä heitä pitämästä yksityismessuja. Pyhimysten kuvia poistetiin kirkoista väkivalloin. 

Kaiken tämän seurauksena Wittenberg oli suoranaisessa kaaoksessa. Kun Luther sai Wartburgin piilopaikkaansa tiedon Wittenbergin tapahtumista, hän järkyttyi kuulemastaan väärästä uudistusinnosta. Välittämättä hengenvaarasta, Luther palasi Wittenbergiin.

Ensitöikseen Luther kumosi lähes kaikki uudistukset ja vanhat tavat otettiin uudelleen käyttöön, vaikka uudistukset olivatkin perustuneet hänen omiin opetuksiinsa. Luther saarnasi kuuluisiksi tulleissa Invocavit-viikon saarnoissaan, ettei ketään saa väkipakolla ajaa uudistuksiin, vaan on luotettava Jumalan sanan voimaan. Opetuksen tulee kulkea aina edellä ja vasta sen vaikutuksesta tulee seurata uudistus. Vaikuttaahan Jumalan sana voimakkaammin kuin ihmisten into ja teot myös silloin, kun asia itsessään on hyvä ja oikea.

Lutherin aikana oli varmasti tarvetta monenlaisiin käytännön uudistuksiin, mutta liian nopeat uudistukset eivät ottaneet huomioon lähimmäisten kykyä sopeutua uusiin asioihin. Luther saarnasi, että hän on tyytyväinen, kun seurakuntalaiset uskovat olevansa synnin alaisia ja tarvitsevat pelastajakseen Kristusta. Sen sijaan suuria ongelmia näytti olevan kristillisessä rakkaudessa, jonka olisi tullut seurata Jumalan armoa. Lutherin mukaan kukaan ei saa tehdä vain sitä mihin hänellä on oikeus, vaan hänen on katsottava veljensä hyötyä ja etua. Rakkauden tulee taipua ymmärtämään lähimmäistä, vaikka he ajattelisivat eri tavalla.

Uskon että Lutherin Invocavit-viikon opetukset ovat meillekin ajankohtaisia myös alkaneena paastonaikana. Paastonaikana hiljennymme ja valmistaudumme seuraamaan Jeesusta hänen kärsimystiellänsä. Kärsivässä Kristuksessa meille kirkastetaan Jumalan rakkautta meitä kohtaan aivan erityisellä tavalla. Myös ylösnoussut Vapahtaja tunnetaan haavoistaan. Haavat eivät ole meille Jumalan lapsille enää syytöksiä, vaan valtavan rakkauden merkkejä. Saakoon Jumalan rakkaus koskettaa meitä niin syvältä, että saamme voimaa rakastaa lähimmäisiämme. Haluammehan me kaikki Roomalaiskirjeen kehotuksen mukaan tavoitella sitä mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumista (Room. 14:19).

Lauri Halme