Ansaitsematon armo

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 

”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.” (Luuk. 17:7-10)

Onko Jeesuksen käyttämä esimerkki oman aikansa arjesta meille vähän vieras? Ei taida maatiloillakaan olla enää tällaisia asetelmia, missä toimenkuvaan sisältyy tehtäviä sekä ulkona että keittiössä. Ymmärrämme kuitenkin opetuksen. Olkaa uskollisia omalla paikallanne. Meillä kaikilla on velvollisuuksia elämässämme. Ajallisen elämän sisältö ja mielekkyys rakentuu vastuun kantamisessa. Jos säilytämme Jeesuksen opettaman asenteen, saamme olla tyytyväisiä osaamme ja elämäämme. 

Elämämme tarkoitus ja päämäärä on ikuisuudessa. Itsekkyytemme ja synti meissä monessa muodossa tekee kuitenkin monttuja matkallemme. Monesti joudumme toteamaan, että tällä tiellä emme ole täyttäneet velvollisuuksiamme. Jeesus haluaa olla auttajamme. Hän haluaa olla ainoa mahdollisuutemme. Hän haluaa meille vain parasta. Hän haluaa itse olla tie taivaan kotiin. Ja onneksemme Hän sitä onkin. Ansaitsematon armo on siinä, että Jumala vanhurskauttaa syntisen. 

Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa,

Ei autuutta saa suurempaa, kuin minkä Jeesus lahjoittaa.

Ainoa anteeksantamus, ainoa synnin sovitus

ja ainoa tie armohon Jeesuksen risti yksin on.

Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus,

ainoa puhdas pyhitys on vapahtajan yhteys. 

Juuso Ahonen