Kristus, kaikkeuden Herra

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain raamatun tekstit puhuvat Jeesuksen toisesta tulemisesta, jolloin hän tulee kunniassaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita – siis kaikkia ihmisiä, jotka elävät tai ovat eläneet tässä maailmassa.

Sana tuomio saattaa tuntua meistä ihmisistä pelottavalta, koska se tuo mieleen rangaistuksen jostakin rikoksesta.  Tunnemmehan kristittyinäkin rikkovamme joka päivä Jumalan vanhurskasta lakia. Raamattu osoittaa selkeästi, että jokainen ihminen on väärä ja syntinen, vain Jumala on totinen ja oikea.

Viimeisellä tuomiolla kaikki ihmiset jaetaan kahteen joukkoon (Matt. 25:31-46). Toisille sanotaan: Tulkaa minun Isäni siunatut. Toisille taas: Menkää pois minun tyköäni, te kirotut. Edellisille tuomio on vapauttava, jälkimmäisille langettava.  Jotkut ihmiset saattavat sanoa. että tuomio on epäoikeudenmukainen, jos kerran kaikki ihmiset ovat syntisiä. Jumalahan on suuri rakkaus, armollinen ja laupias.

Mutta juuri sellainen hän onkin. Rakkaudestaan meihin ihmisiin hän on lähettänyt rakkaan poikansa maailmaan valmistamaan pelastustyönsä meidän edestämme ja lunastamaan syntiin langenneen ihmisen, että me vapautuisimme iankaikkisesta tuomiosta. Rakkaudestaan meihin hän on tahtonut sovittaa meidän rikkomuksemme ja syntimme puolestamme, että me saisimme elää.

Jokainen, joka ottaa uskolla vastaan Kristuksen sovitus- ja lunastustyön asetetaan oikealla puolella olevien joukkoon ja vapautetaan synnin rangaistuksesta. Hänet tuomitaan armolla ja laupeudella.

Vasemmalla puolella ovat ne, jotka ovat epäuskonsa tähden jääneet synnin rangaistuksen alaisiksi.

He eivät ole ottaneet tarjottua armoa vastaan täällä armonajassa vaan hylänneet kutsun.

Pelastusta ei voi saavuttaa myöskään omilla hyvillä töillä ja omalla hurskaudella. Raja kulkee ainoastaan uskon ja epäuskon välillä.

Meistä voi tuntua vähän ihmeelliseltä, että tuomion perusteeksi Jeesus ottaa hyvät työt. Olemmehan oppineet, että pelastus tulee yksin uskosta, armosta ja Kristuksen ansiosta eivätkä ihmisen omat hyvätkään työt kelpaa pelastuksen perustaksi eikä niistä voi saada irtopisteitä.

Uskon hedelmiä meiltä kuitenkin odotetaan.  Oikeita hyviä tekoja ovat kuitenkin vain ne, jotka on tehty uskossa Jeesukseen hänen nimessään, jolloin ne ovat Kristuksen rakkauden tekoja uskovassa ihmisessä. Kristushan itse asuu uskovassa ihmisessä.

Meidän on hyvä muistaa, ettemme voi viedä omia hyviä töitämme Jumalan eteen. Ne ovat aina riittämättömät. Vain uskon kautta meidät puetaan siihen vanhurskauden valkoiseen pukuun, joka on merkkinä siitä, että Jeesus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan lunastanut minut ja sinut omakseen ja saamme kuulla viimeisenä päivänä Jeesuksen kutsun: Tulkaa, minun isäni siunatut.

Lasse Tamsi