Muuttomatkalla taivaan kotiin

Näin syksyn aikana muuttolinnut kerääntyvät parviin ja aloittavat syysmuuttonsa kohti etelää. Kurkien ja hanhien muuttoparvia ei voi olla huomaamatta, kun ne suurissa auroissa lentävät pään yli pitäen kovaa ääntä mennessään.

Muuttolinnuilla on ihmeellinen suuntavaisto, kun ne matkaavat vuodesta toiseen lämpimään maahan talven ajaksi ja tulevat sitten takaisin kevään tullen pesimään tänne Suomeen.

Saatat joskus lintujen muuttoa seuratessasi ajatella, millainen on kerran Jumalan lapsen muuttomatka taivaan kotiin. Laestadius puhuu jossakin saarnassaan koskettavasti: ”Kiittäkää siitä suuresta armosta, että tämä pikkuinen valo on tullut maailmaan, kun armon aurinko on noussut taivaan rannalle. Kiittäkää, kaikki tiaiset, pääskyset ja satakielet. Pian te pääsette siirtymään lämpimämpään ilmaan, jossa aurinko ei laske. Pian te pääsette visertämään ja laulamaan elämän puun oksalla. Pian te pääsette laulamaan voiton virttä Jumalalle ja Karitsalle Siionin vuorella.”

Laestadius vertaa lintujen muuttomatkaa siihen matkaan, joka meidän jokaisen on kuljettava, kun siirrymme tästä ajasta odottamaan ylösnousemuksen päivää. Ja aivan kuten muuttolinnutkin tietävät tien lämpimään ilmaan, on Jumalan lapsillakin selvä Vapahtajan viitoittama tie. Vapahtaja sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.” Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:4-6).

Myös Vanhan testamentin profeetta Jesaja kertoo tiestä näin: Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat. Niin Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat (Jes. 35:8-10).

Uskon, että Jesaja puhuu tästä samasta tiestä, Jeesuksesta Kristuksesta. Onhan se ainut pelastuksen tie ja se johtaa viimein taivaaseen. Tätä tietä on hyvä ja turvallista kulkea. Vaeltaessamme elämän tietä on tärkeää, että meillä on ystäviä matkaseurana. Tarvitsemme toinen toistamme, samoin kuin muuttolinnutkin lentäessään yhdessä aurassa eteenpäin. Kun edellä menevä väsyy, voi jättäytyä aurassa jäljemmäksi ja toiset lentävät vuorostaan edellä.

Kulkiessamme ystävien rinnalla eteenpäin, saamme myös turvautua matkasauvaan, jonka tien raivaaja, Jeesus Kristus, on antanut meille matkalle. Nimittäin syntien anteeksisaamiseen hänen nimensä ja sovintoveren voimasta. Saavuttaessamme viimein määränpään, pääsemme nauttimaan kotimaan suloista rauhaa ja lämpöä. Rukoillaan toinen toistemme puolesta, että pääsemme kaikki kerran onnellisesti perille.

Kun takaa maiden, merien

hän pienen muuttolintusen

tuo kotiin turvaisasti,

niin miksi pelkään, vapisen?

Myös minut niin kuin lintusen

hän johtaa kotiin asti.

(Virsi 593:6)

Antti Rytkönen