Kadonnut ja jälleen löytynyt

Luuk.15:11-24 

Tässä evankeliumissa kerrotaan eräästä miehestä, jolla oli kaksi poikaa. Nämä pojat kuvaavat kahta eri vanhurskautta. Nuorempi poika sai osansa isän omaisuudesta, mutta tuhlasi sekä maallisen että hengellisen omaisuutensa irstaisuudessa.  Tuhlattuaan kaikki tavaransa hänelle tuli vieraalla maalla kova nälkä. Poika teki päätöksen palata isän kotiin tunnustaen syntinsä.

Kun poika lähestyi kotia ja isä näki hänen tulevan, juoksi hän poikaansa vastaan ja suuteli häntä. Isä armahti heti poikansa, jota hän oli jo ehtinyt ikävöidä ja odottanut hänen paluutaan. Tässä näkyy Taivaallisen Isän suuri rakkaus langennutta lastaan kohtaan. Katuva syntinsä tunteva poika tunnustaa isän edessä syntinsä ja tuntee mahdottomuutensa, että häntä enää edes isän pojaksi kutsuttaisiin. Isä pyytää palvelijoita tuomaan pojalle parhaat vaatteet, vanhurskauden puvun ja sormuksen hänen sormeensa, joka on pyhän hengen pantti, sekä kengät hänen jalkoihinsa, joka merkitsee uskovan vaellusta. Tämän kaiken kotiin palannut poika saa lahjaksi aivan kokonaan armosta, Kristuksen ansion tähden. Nämä ovat ne tavarat ja isän omaisuus, jotka poika oli sydämeltään hukannut.

Talossa alkoivat juhlat. Teurastettiin syötetty vasikka, jota siihen aikaan kasvatettiin suuria juhlia varten. Jeesus Kristus on se teurasuhri, joka on syntinsä tuntevien ihmisten edestä itsensä uhrannut Golgatan ristillä. Poika oli ollut hengellisesti kuollut ja virkosi jälleen eloon, josta alkaa suuri ilo ja kiitoslaulu Herran huoneessa.

Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan,

jolta syyni suuret anteeks sain ja saan,

jolta syyni suuret anteeks sain ja saan.

Hän mun syyni suuret poisti verellään,

otti synnin orjan armoon, elämään,

otti synnin orjan armoon, elämään.

VK.276:1,2

Seppo Kulju