Katoavat ja katoamattomat aarteet

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi (Matt. 6:19-21).

Herramme ja Vapahtajamme on tässä muistuttanut meitä kristittyjä siitä, että kaikki tämä maallinen on katoavaista, emmekä voi siihen turvata. Omaisuus, mitä Jumala meille täällä ajassa antaa, ei saa tulla niin tärkeäksi, että me sitä himoitsisimme, vaan tyytyisimme siihen, minkä Jumala on hyväksi nähnyt. Onhan kirjoitettu: Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri (1. Tim. 6:10).

Samoin katoavaista ovat ihmisen valta ja kunnia, jotka helposti sokaisevat ja turmelevat, kuten myös ihmisen kauneus, voima ja viisaus. Ja siksi on tarvetta rukoilla, että Herra varjelee meitä liiaksi kiintymästä mihinkään maalliseen, jotka kuitenkin oikein käytettynä ovat tarpeellisia ja myös tuovat iloa ja apua niin itsellemme kuin kanssaihmisille.

Näiden sijaan Herra Jeesus on kehottanut meitä keräämään aarteita taivaaseen. Virressä 319 lauletaan: ”Vaan helmen sait sinä kalleimman, se aarre on veri Karitsan. Hän kuoli puolesta syntisten, nyt kuljet vaatteissa autuuden.” Siinä on varmasti kallein aarteemme, jonka saamme uskolla ottaa vastaan.

Olkoon Jumalan sana aarreaittamme, että sitä ahkerasti tutkisimme ja kuulisimme, että antaisimme sen sanan tutkia itseämme ja sydäntämme. Se on sellainen aarreaitta, joka ei ehdy ja siitä riittää jaettavaksi kaikille, jotka sitä vain tahtovat kuulla ja tutkia. Se sana tekee usein kipeää, kun se paljastaa syntimme, mutta se myös todistaa, että Herra Jeesus Kristus on kaikki syntimme sovittanut ja maksanut Golgatan ristillä. Apostoli Johannes on kirjoittanut: Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).

Taivaan Isän siunausta virren 319 sanoin:

Jo täällä riemusi Jeesus on, maan päällä, laaksossa ahdingon. Kun matka vaikea uuvuttaa, hän armonlähteenä virvoittaa.

Siis riennä, ystävä, riemuiten ja kasva armossa Jeesuksen. Saat kerran porteista Siionin

hääriemuun astua sinäkin.

Sami Kantoluoto