Pyhän Kolminaisuuden päivänä

”Pyhän Kolminaisuuden päivänä Raamatun tekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.  Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.”

(evl.fi)

Seuraavassa otteita Martti Lutherin Pyhän Kolminaisuuden päivän saarnasta (Joh. 3:1-15).

”Tässä ylevässä evankeliumissa näemme rakkaan Vapahtajamme Kristuksen pitävän pitkän puheen uuden syntymisen tarpeellisuudesta kirjanoppineen Nikodeemuksen kanssa, joka tuli hänen tykönsä tällä tervehdyksellä: Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa. Kun hän nyt pitää Kristuksen erinomaisena ja jalona saarnaajana, niin Kristuskin puolestaan tahtoo itsensä sellaiseksi osoittaa, jonka tähden antaa hänelle ensiksikin tämän neuvon: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tässä nyt Kristus osoittaa itsensä erinomaiseksi opettajaksi, jonka vertaista Nikodeemus ei vielä koskaan ennen ollut kuullut, jonka tähden ei häntä ymmärräkään. Ainoastaan sen verran hän käsittää, että hän ei vielä olekaan uudesta syntynyt, mutta mitenkä hän siihen tulisi, sitä hän ei vielä tiedä.”

”Niin tulee nyt sinunkin, rakas sielu, tarkoin ajatella, mitä Kristus näillä sanoillansa tarkoittaa. Sillä jos emme Jumalan valtakuntaa näe, ellemme uudesti synny, niin siitä seuraa, että me, isästä ja äidistä tähän maailmaan syntyneinä, järjellämme, vapaalla tahdollamme, lailla ja kaikilla hyvillä töillä, joita luonnosta voimme tehdä, kuitenkin olemme kadotetut. Emmekä voi itseämme tästä kadotuksesta auttaa. Oi, mikä surkeus, ettei ihmisiä opeteta tästä uudesta syntymisestä, vaan heitä näytetään heidän omiin töihinsä, näin muka autuaiksi tullaksensa! Kuinka sopii tällainen oppi Kristuksen kanssa yhteen?”

”Nämä kaksi saarnaa säilytettäköön aina kristikunnassa. Ensin saarnattakoon synnistä ja turmeltuneesta olostamme ja luonnostamme, jotta kaikin puolin epäilisimme omista töistämme, elämästämme, tekemisestämme ja jättämisestämme. Niin ettemme näiden tähden ikänä taivasta odota. Koska sydän näin muodoin on tällä saarnalla oikein saatu pelästymään, niin sitten toiseksi tämä lohdutussaarna seuratkoon, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on taivaasta tullut alas maan päälle, lihamme ja veremme päällensä ottanut ja syntiemme tähden kuoleman kärsinyt. Niin, että me hänen kauttansa tulisimme synnistä vapaiksi ja pääsisimme iankaikkisen elämän perintöön. Joka tämän saarnan omistaa, lujasti uskoen, että näin totuudessa on, ja sillä itseänsä lohduttaa, hän on parannettu ja autuas, niin ettei Kristus häntä jätä tänne alas maan päälle ja kuolemaan, vaan tahtoo hänet viedä kanssansa ylös taivaaseen.”

Herra, kolmiyhteinen, sä lapsiasi puolla,

auta alta syntien, suo autuaasti kuolla.

Vihollinen karkota, suo vahva usko meille.

Sä ole lohdutuksena murheisiin vaipuneille.

Päästä meidät pahasta ja kiusaukset estä.

Sun pyhäs veisaa kiitosta, kaikesta sydämestä.

Aamen

Matti Ihalainen