Hyvän paimenen sunnuntaina

23.4.2020

Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (Luuk. 12:32).

Mikä voimakas lohdutus ja turva niille, jotka etsivät Jumalan valtakuntaa, mutta samalla tuntevat pelkoa, heikkoutta ja arkuutta siitä, etteivät ehkä voi sitä saavuttaakaan – mikä voimakas lohdutus, jos he vain heräisivät käsittämään näitä Herran sanoja. Sillä Kaikkivaltiaan sanat: Älä pelkää! sisältävät sen lupauksen, että hän itse auttaa meidät perille, näyttäköönpä meistä kuinka huonolta tahansa. Mutta tässä on kuitenkin tarkoin huomattava, ettei hän näin puhu kaikille ihmisille ilman erotusta. Hän ei sano, ettei kenenkään ihmisen ole pelättävä, ei, vaan hän sanoo selvästi, kenelle lohdutus kuuluu. Hän sanoo: sinä piskuinen lauma. Tosin on Herra itsessään armollinen kaikkia ihmisiä kohtaan, se on kieltämätöntä, mutta kuitenkin ovat monet sellaisessa sieluntilassa, että heillä on todella syytä pelätä, vieläpä kaikkein pahinta, nimittäin kadotustuomiota, etteivät saa koskaan nähdä Jumalan valtakuntaa. Sellaisille Herra ei sano: Älä pelkää.

Tänään vielä voimme sanoa, että kaikki on autettavissa, jos vain tahdomme kuulla Herran ääntä. Lohdutussanat ”älä pelkää” Herra lausuu vain pikkuiselle laumallensa, vain niille sieluille, joita hän pitää lampainaan. Johanneksen evankeliumista näemme, kuinka Herra aivan erikoisesti puhuu laumastaan: Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut (Joh. 10:14) ja minun lampaani kuulevat ääntäni ja seuraavat minua (Joh.10:4), eikä kukaan voi ryöstää heitä minun kädestäni (Joh. 10:29). Viimeisen tuomion kuvauksessa hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle (Matt. 25:32, 33).

Vaikka sanat ovat lohdullisia hänen lampailleen, on meidän, ettemme pettyisi tai pettäisi ketään, huomattava, että tämä lohdutus kuuluu vain niille, jotka Kristus tuntee omiksensa ja joiden hän sanoo ”kuulevan minun ääntäni ja seuraavan minua!” Hän ei sano, että he ovat hyviä, uskollisia ja voimakkaita. Vielä vähemmän he ovat synnittömiä pyhimyksiä. Ei, he ovat syntisiä, kuten he itse katkerasti valittavat. Muu maailma elää vapaasti oman sydämensä halujen ja mielitekojen mukaisesti. Mutta Jeesuksen lampaat ovat sellaisia sieluja, joita heidän heikkoudessaankin hänen äänensä hallitsee. He kysyvät aina hänen sanaansa ja tahtoansa. He riippuvat hänessä, hänen sanansa nuhtelee ja rankaisee heitä, mutta sama sana lohduttaa heitä ja johtaa heitä koko elämän ajan.

Sinä, joka tahtoisit mielelläsi olla oikea kristitty, etkä voi elää ilman Vapahtajaasi ja hänen evankeliumiaan, mutta samalla kärsit paljon monista synneistäsi ja pelkäät, ettet koskaan saa nähdä Jumalan valtakuntaa. Usein epäilet ja olet valmis jättämään kaikki, kuitenkin Jumalan ihmeellisestä armosta sittenkin riiput Vapahtajassasi voimatta luopua hänestä ja iankaikkisesta elämästä. Kuule nyt, mitä Herramme, joka viimeisenä päivänä on tuomitseva kaikki, Hän, ainoa, jota meidän on pelättävä, sanoo: Älä pelkää, sinä piskuinen lauma, sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Kuule, mikä on lohdutuksemme perustus: Isänne on nähnyt hyväksi! Hän on edeltäpäin määrännyt meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan (Ef. 1:5). Hän tahtoo antaa teille valtakunnan vapaana lahjana: sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi (Ef. 2:8,9). Isä tahtoo antaa valtakunnan niille, jotka tuntevat syntinsä, etsivät armoa ja elävät uskosta.

Rukoilemme: Ole kiitetty laupias Jumala ja Isä sinun hyvästä tahdostasi antaa pikkuiselle laumallesi valtakunnan! Ole kiitetty kallis Välimiehemme ja Vapahtajamme, että sinun kauttasi Isä on ottanut meidät lapsiksensa. Ole kiitetty Herran Henki, pyhityksen henki, että olet osoittanut meillekin kaidan tien pikkuisen laumasi yhteyteen! Kaitse meitä laumassasi perille asti, että Herra sanoisi meistäkin: Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut ja minun lampaani kuulevat ääntäni ja seuraavat minua. Anna siis meille, oi Herra, elävä usko, toivo ja rakkaus ja päästä meitä orjallisesta pelosta, suruttomuudesta ja epäuskosta. Me kiitämme ja ylistämme sinua nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

Ote kirjasta ”Elämän leipää” (C.O. Rosenius)