Jumalan sanan kylvö

Emme tiedä sanaa kylväessämme, miten ja milloin se alkaa vaikuttaa ihmisessä. Meidän tehtävämme on kylvää sanaa kaikenlaisiin sydämenmaihin ja jättää Jumalan huoleksi kasvu.

Mä Herran viinimäess’ niin vähän työtä tein,

ja usein sirppi kädess’ siementä peltoon vein.

Voi, kunpa lyhde yksikin Kristuksen ylistyksin taivaaseen kypsentyis!

(Hengellinen laulu 666:3)

Tämän hengellisen laulun alku pukee sanoiksi itsetutkisteluni omasta sanankylvöstäni. Toisin sanoen haluaisin vähällä työllä heti suuria satoja "sirppi kädessä". Pitäisikö kuitenkin mieluummin iloita niistä yksittäisistä lyhteistä, joita Herran pellossa kypsyy?

Kylväjän vertauksessa (Luuk. 8:4–15) siementä kylvetään neljään erilaiseen sydämenmaahan, joista vain yksi on kelvollinen tuottamaan satoa. Huomio keskittyy helposti vain niihin maanlaatuihin, jotka eivät tuottaneet hedelmää, eikä siihen yhteen hyvään maahan, joka tuotti satakertaisen sadon.

Luonnollisessa maassa on siemenpankki, jossa vuosikymmeniä vanhasta siemenestä voi kasvaa uusi kasvi. Samoin Jumalan sana voi säilyä ihmissydämessä vuosikymmeniä ilman kasvua, ja vasta myöhemmin alkaa kasvamaan Jumalan muokatessa sydänmaata kasvulle sopivaksi. Emme siis tiedä sanaa kylväessämme, miten ja milloin se alkaa vaikuttaa ihmisessä. Meidän tehtävämme on kylvää sanaa kaikenlaisiin sydämenmaihin ja jättää Jumalan huoleksi kasvu, aivan kuten Paavalikin kirjoittaa: Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa (1. Kor. 3:7).

Tarmo Toivonen