Ansaitsematon armo

Illalla perheenisäntä maksoi kaikille saman yhden denarin palkan työpäivän pituudesta riippumatta.  

Tämän päivän evankeliumi (Matt. 20:1-16) kertoo perheenisännästä, joka palkkasi työmiehiä viinitarhaansa. Hän palkkasi heitä aikaisin aamulla ja sopi denarin päiväpalkasta. Näiden ensimmäisten lisäksi hän palkkasi työmiehiä myös kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä hetkellä ja lopulta myös yhdennellätoista hetkellä. Illalla perheenisäntä maksoi kaikille saman yhden denarin palkan työpäivän pituudesta riippumatta.  

Jumala on armossaan ja rakkaudessaan valmistanut pelastuksen syntiin langenneelle ihmiskunnalle Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämän armon voimme omistaa kohdallemme vain Jumalan lahjoittamalla uskolla Jeesukseen Kristukseen. Tämän uskon ihminen voi saada missä elämänvaiheessa tahansa. Päivän evankeliumi opettaa, ettei ole eroa sillä, onko ihminen ollut uskossa koko ikänsä vai saanut uskon Jeesukseen Kristukseen vasta kuolinvuoteellaan. Palkka on kaikilla uskovilla sama, pääsy Isän luokse taivaan kotiin. Tässä ei ole kysymys inhimillisestä tasavertaisuudesta, vaan asian päättää yksin Jumala.

Ihmisinä meille tulee helposti ajatuksia siitä, kuka on todellinen kristitty ja mietimme, voiko tuokin ihminen olla uskova. Silloin unohdamme sen totuuden, että vain Jumala näkee ihmisen sydämeen. Evankeliumitekstin lopussa Jeesus toteaakin: Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä? Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi (Matt. 20:15-16).

Virrenkirjoittaja kirjoittaa: Täällä jo taivas rintaan luo. Uskon kautta ja Jumalan armosta saamme iloita ja nauttia omantunnon rauhasta jo täällä elämässä ja uskoa itsemme Jumalan lapsiksi. Kunpa aina muistaisimme kiittää kaikesta tästä Taivaan Isää.

Kari Toivonen