Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

Kristus on tullut tuomaan valoa meidän sydämiimme, että meistäkin tulisi valon lapsia. Hän on antanut tehtävän meille jokaiselle.

Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille. (Luuk.2:30-32)

Näin vanha Simeon ylisti Jumalaa saadessaan pitää temppelissä Jeesus-lasta sylissään. Maailman Vapahtajaa ja valoa, jota hän oli hartaasti odottanut.  Hänet Jumala lähetti pimeään maailmaan valoksi, kirkkaudeksi ja toivon antajaksi meille syntiin langenneille ihmisille. Se valo loistaa vieläkin keskellämme.

Vaikka emme voi Simeonin tavoin nähdä häntä konkreettisesti, voimme nähdä ja kokea hänen kirkkautensa sanassa ja evankeliumissa vielä tänäänkin. Se valo johdattakoon myös meitä elämämme matkalla.

Jumalan kirkkaus ilmenee Kristuksen sovintotyössä, joka tarjoaa häneen uskovalle iankaikkisen pelastuksen. Se osoittaa meissä myös sen, mikä ei ole Jumalasta. Kun evankeliumin valo on saanut synnyttää uskon ihmisen sydämeen, hän saa ymmärtää, että omasta kelvottomuudestani huolimatta Jumala rakastaa minua.  Hän rakastaa niin paljon, että on antanut oman poikansa sovintouhriksi puolestani. Ilman omaa ansiotani, täysin lahjana, saan vastaanottaa tämän armolahjan – syntien anteeksiantamuksen.

Kristus on tullut tuomaan valoa meidän sydämiimme, että meistäkin tulisi valon lapsia. Hän on antanut tehtävän meille jokaiselle. Että meistäkin heijastuisi Jumalan kirkkaus, joka johdattaisi myös lähimmäisiämme lähellä ja kaukana pimeästä valoon elämän tielle.

Valkeus iankaikkinen,

valaise sydämeni.

Pois pyyhi velka syntien

ja laiminlyöntieni.

Suo ilo, voima, ymmärrys,

sinulle olkoon ylistys

armosi suuren tähden.

(Virsi 543)

Lasse Tamsi