|
Olemme aloittaneet uuden vuoden 2020. Rukouksenamme ovat lauluntekijän sanat: ”Oi, jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama.”
Yhteiskunnassa käytävien keskusteluiden ilmapiiri on juuri nyt suurelta osin pessimismin sävyttämää ja monin tavoin jakautunutta. Samanaikaisesti, kun kristinuskon asemaa pyritään murtamaan, ihmisiä pelotellaan ja syyllistetään epätoivoisilla tulevaisuuden kuvilla. Monet nuoret ovat kadottaneet tulevaisuuden toivon ja odotukset oman elämän turvallisesta rakentamisesta. Mieleeni nousee kolme Raamatun kohtaa: - ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Luuk.18:8). Elämme luopumisen aikaa. Kolmiyhteinen Jumala ja hänen pyhä sanansa tahdotaan vähin erin kitkeä pois lainsäädännöstämmekin, joka itsenäisyytemme alusta lähtien on perustunut pitkälti Jumalan käskyihin ja kristinuskon periaatteisiin. On aika rukoilla kansallemme hengellisen herätyksen aikaa ja erityisesti päättäjille viisautta ja Jumalan johdatusta.
- ”Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan. Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta valittujen tähden se aika lyhennetään” (Matt. 24: 21-22). Tämä Jeesuksen sana ei ole pelottava Jumalan lapsille. Tässä sanassa on Kristuksen seuraajille voimakas kehotus nostaa pää pystyyn ja pitää Jumalaa sanaa esillä ”sopivaan ja sopimattomaan aikaan”, kuten Paavali opetti aikanaan työkumppaniaan Timoteusta (2.Tim.4:2). Jumala tietää ja tuntee meidät kaikki ja myös sen hetken, milloin hän kutsuu omansa pois ikuiseen lepoon ja rauhaan. Tehkäämme Jumalan valtakunnan työtä vahvasti ja toinen toistamme tukien, kukin omilla Jumalan antamilla lahjoillamme.
- ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon” (Joh.14:27). Tämä Jumalan antama rauha kuuluu kaikille uudestisyntyneille Jumalan lapsille jo täällä maan päällä. Sen saamme uskoa, vaikka sielujemme vihollinen tekee kaikkensa saadakseen meitä epäilemään Jumalan varmoja lupauksia. Saamme joka päivä palata kasteen armoliittoon henkilökohtaisessa parannuksessa, jotta uusi ihminen voisi hallita elämäämme.
Jumalan ja Karitsan istuimesta vuotaa jatkuva Jumalan armon puhdistava elämän veden virta. Siinä kirkasvetisessä virrassa emme näe omaa likaista peilikuvaamme, vaan ylösnousseen Vapahtajamme rakastavat ja lempeät kasvot. Olkoon tämä rohkaiseva näky Kristuksen seuraajien rakkaimpana kuvana sydämissämme alkaneenakin vuotena. Tämä kuva ei petä. Se muuttuu näkemiseksi silloin, kun meitä vuorollamme kutsutaan taivaan ikuiseen juhlaan. Näkeminen palkitsee kaikki matkan vaivat. Viimeistään silloin kiitämme ja sanomme: ”Herra Jeesus, ole kiitetty.” Sakari Siltala
|