Usko ja epäusko

Rovasti Laestadius puhuu usein kahdenlaisesta uskosta; elävästä ja kuolleesta uskosta. Kuollut usko on itse otettua hurskautta, mutta elävä usko Kristuksen antamaa ja se on Hänen vanhurskauteen turvautumista. Hän on lahjoittanut uskon meille Pyhän Henkensä kautta. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jeesusta Kristusta meidän syntiemme sovittajana ja ylösnousseena Vapahtajana, sillä Hänen kauttaan meillä on vapaa pääsy kaikkein pyhimpään. Tie kaikkein pyhimpään, Isän Jumalan luokse kulkee väliverhon eli Jeesuksen ruumiin kautta (Hepr. 10:19-20). Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Uskomme sen, että meillä on syntiemme anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä yksinomaan Jeesuksen Kristuksen katkeran kärsimisen ja kuoleman tähden, yksin uskosta Häneen. 

Sielunvihollisen tehtävä on saada meidät lankeamaan pois tästä autuaallisesta tilasta ja johtaa meidät uskosta harhaan. Kiusaajan saadessa meidät lankeamaan syntiin on hänellä jo kavalampi ansa mielessä, johon hän meidät kaikin voimin pyrkii saamaan langetettua, nimittäin epäuskon alle. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan epäuskon olevan kaikkein syntien juuri ja lähde (FC). Myös heprealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa meitä polkemasta jalkoihimme viatonta verta, jolla meidätkin on kerran pyhitetty (Hepr. 10:29). Siksi se on suurin synti Jumalaa vastaan.

Me voimme lukea raamatusta eräästä tapahtumasta Genesaretin järvellä (Matt. 14:22-31). Tässä evankelista Matteuksen kuvaamassa tapahtumassa opetuslapset olivat veneessä aaltojen ahdistamina ja huusivat peloissaan nähdessään hahmon kävelevän heitä kohden. Yön pimeydestä kuului kuitenkin ääni, joka sanoi: Olkaa hyvässä turvassa, älkääkä pelätkö, Minä se olen! Pietari vastasi sanoen, jos se olet sinä, Jeesus, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.

Pietarin uskoa kuvastaa se, että hän todella uskalsi astua veteen Jeesuksen kehotuksesta uskoen, että yksi sana Jeesukselta riittää pelastamaan hänet. Uskon voimasta, jonka Jeesus hänelle antoi, hän nousi veneestä ja astui epäröimättä veden päälle lähtien kulkemaan kohti Vapahtajaa. Pian Pietari kuitenkin lankesi syntiin. Pietari alkoi näet epäilemään, että ympäröivä myrsky voisi hukuttaa hänet. Jeesus on kuitenkin armollinen ja laupias niitä kohtaan, jotka häntä avuksensa huutavat ja niin myös Pietarille.

Myös me olemme saaneet lähteä kulkemaan kohti taivasta Jeesuksen antamalla uskolla ja vain sen uskon varassa me voimme taivasmatkaa tehdä. Mekin olemme koettelemusten alla kääntyneet Jeesuksen puoleen näillä Pietarin sanoilla ”Auta minua suurta syntistä, minä hukun ilman sinun apuasi!” Pidä rakas ystävä katseesi suunnattuna Vapahtajaan! Älä katso oman sydämesi mustia seiniä, äläkä maailmaa ympärillä! Muistetaan silloinkin, kun me lankeamme syntiin, että meillä on avoin tie armoistuimen luokse, jossa me saamme vaihtaa syntiä armoon. Se armoistuin on niin lähellä meitä, että se on meidän uskon veljissä ja sisarissa, kun he meille todistavat syntien anteeksiantamuksesta ”Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden”. Me saamme tänäänkin epäilemättä uskoa sen, että Jeesus ojentaa kätensä meille, kun me alamme vajoamaan tämän maailman myrskyissä. Ollaan turvallisella mielellä, sillä heikollakin uskolla voittaa ja vaikka me itse emme voi itseämme auttaa, niin Jumala voi ja niin hän tekeekin, niin kauan kuin me sitä pyydämme!

Virsi 267 (1 ja 5 säkeistö):

Sua syvyydestä avuksi

nyt huudan, Jumalani.

Korviisi ota huutoni

ja auta sieluani.

Jos syntejäni muistelet

ja luet syyksi vääryydet,

en kestä edessäsi.

Vaikka on suuret syntini,

suurempi armos vielä.

On hätääntynyt sieluni,

vaan armoas et kiellä.

Mua synneistäni puhdistat,

mua murheellista lohdutat.

Vain sinun kiitos olkoon!

Jussi Luoma