Rakkauden kaksoiskäsky

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." Matt.22:36-37
Fariseukset ja saddukeukset yrittivät saada Jeesuksen ansaan kysymällä mikä on suurin käsky laissa. Vaikka Jeesus kumosikin vanhan liiton pappeuden, Jeesuksen antama vastaus on lyhennelmä 10.käskystä, jotka Mooses sai Jumalalta Siinain vuorella. Jeesuksen antaman käskyn ensimmäinen osa vastaa kymmenen käskyn kolmea ensimmäistä käskyä, jotka koskevat ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta ja toinen osa loppuja käskyjä, jotka koskevat ihmisten välisiä suhteita.

Mitä Jumalan rakastaminen tarkoittaa meille? Onko se vain rakkauden tunne Jumalaa kohtaan? Se on sitäkin, mutta ennen kaikkea sitä, että pysymme Jumalan Sanassa. Johannes sanoittaa asian seuraavasti:"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat." 1. Joh. 5:3 
Rakkaus Jumalaa kohtaan on erityisesti luottamusta Hänen sanaansa ja sitä, että meillä ei ole muita jumalia.

Entä sitten lähimmäisen rakastaminen ja ketkä ovat meidän lähimmäisiä? Jeesus ei tarkoita lähimmäisellä vain läheisiä ystäviämme ja sukulaisiamme, vaan kaikkia ihmisiä. Jeesus antaa myös selkeän ohjeen, miten lähimmäistä tulee rakastaa- niinkuin itseäsi. Silloin pystymme asettumaan lähimmäisen asemaan ja auttamaan juuri oikealla tavalla. Myöskään lähimmäisen rakastaminen ei saa olla pelkkä tunne, vaan konkreettista toimintaa. Sanonta sanookin, että lähimmäisenrakkaudella on kädet ja jalat. Sanotaan, että oikeassa rakkaudessa on totuus ja oikeassa totuudessa on rakkaus. Näin lähimmäisenrakkaus sisältää ajallisten asioiden lisäksi ennenkaikkea lähimmäisen auttamista ja ohjaamista elämän tielle.

Saamme kuitenkin jokainen todeta, että rikomme jatkuvasti tätä Jeesuksen antamaa käskyä. Jos vielä onnistuisimmekin olemaan vahingoittamatta lähimmäisiämme, joudumme kuitenkin toteamaan, että emme ole auttaneet tarpeeksi. Ja joskus tunnemme jopa vihan tunteita lähimmäisiämme kohtaan. Tämä kaikki on seurausta perisynnistämme.

Johannes löytää tähänkin hyvät sanat: "Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Joh. 4:10 

Se, että pystymme rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme on vain ja ainoastaan sen seurausta, että meitä on rakastettu ensin. Se Jumalan armo meitä vajavaisia kohtaan lohduttakoon tänään meitä, kun tunnemme vajavuutemme tässäkin asiassa. Jumala ei koskaan vaadi meiltä mitään, mitä hän ei ole ensin antanut meille.

Timo Laine