Totuus ja harha

Jeesuksen sanat vuorisaarnan lopusta ovat pyhäpäivämme evankeliumitekstinä: ” Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:15-21)

Martti Luther selittää kirkkopostillan 8. kolminaisuuden päivän jälkeisen sunnuntain toisessa evankeliumisaarnassa jaetta: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja”:

”Tästä meidän on ensiksikin opittava varustautumaan sen varalle, että näin täytyy aina käydä: oikeiden saarnaajien jälkeen tulee vääriä, jopa he tunkeutuvat näiden rinnalle ja kätkeytyvät heidän joukkoonsa. Minkä tähden muutoin olisi tarpeellista, että Kristus niin uskollisesti varoittaa meitä sanomalla: »Kavahtakaa! Pitäkää vaari!», jos hän olisi tiennyt kaiken jäävän puhtaaksi? Hän antaa meille tämän varoituksen ollaksemme varmoja siitä, että meillä on oleva vääriä profeettoja oikean, puhtaan opin jälkeen. Samanlaistahan on tapahtunut aina: Jumalan kansassa esiintyneiden oikeiden, uskollisten saarnaajien, profeettojen ja hallitsijoiden jälkeen on siihen sivuun tullut muita, jotka ovat turmelleet puhtaan opin, uskon ja jumalanpalveluksen. Tuomarien Kirjakin (2:11 ja ss.) mainitsee: ”Kun olivat kuolleet ne, jotka Jumala oli antanut opettamaan ja tuomitsemaan kansaa, ne, jotka tiesivät, mikä Jumalan tahto oli, mikä oli hänelle otollista ja mikä oli hänelle vastenmielistä, silloin Israelin kansa heti alkoi kääntyä pois Jumalasta ja hänen sanastaan: kuka kunnioitti tätä epäjumalaa, kuka taas toista kuvaa; näin he erosivat ja lankesivat oikeasta opista ja poikkesivat isiensä tieltä.”

Samoin kävi apostolienkin aikana. Kaikki oli vielä silloin puhdasta; mutta kun sitten ne joutuivat pois, jotka pitivät puhtaan opin puolta, ilmestyivät väärät apostolit ja lahkopukarit panemaan kaiken ylösalaisin ja muuttamaan kaiken. Pyhän Paavalin kirjeet ovat siitä riittävänä todistuksena. Kun siis tila on tällainen, eikä meillä ole odotettavana mitään toisenlaista, varoittaa Kristus, meidän Herramme, meitä tässä, niin kuin uskollinen paimenen ja kaitsijan on varotettavakin. Olkaamme siis varuillamme ja pitäkäämme kiinni siitä evankeliumista, saarnattuamme sitä puhtaana ja kirkkaana, älkäämme väistykö siitä, oli sitten kysymyksessä kaula tai vatsa; totisesti, mikään muu ei ole mahdollista, koska Jumalan sana ei aina eikä kaikkien keskuudessa pysy puhtaana ja väärentämättömänä.

Niin on käyvä meidänkin keskuudessamme. Meillä ja muilla on, Jumalan kiitos, evankeliumi puhtaampana ja runsaampana kuin on ollut koskaan sitten apostolien aikojen; mutta sitten, kun me ja muut, jotka osaltamme sitä pidämme voimassa, olemme poissa, löydetään kyllä muita, vääriä saarnaajia, ja niitä on jo nyt alkanut moniaita liikuskella. Miekkosia silloin ne, jotka tämän evankeliumin mukaisesti ovat varuillaan eivätkä usko kaikilta tahoilta tulevia tuulia, vaan ovat oppineet vakaasti siinä pysymään! Tätä Kristus tässä ensiksi opettaa noilla sanoilla: "Kavahtakaa!", minä varoitan teitä. On kuin hän sanoisi: Varmasti ne teille tulevat.

Tähän sinä sanot: Minkä tähden Jumala sallii väärien profeettojen tulla oikeiden saarnaajien jälkeen hurskasten keskuuteen? Eikö hän ole kyllin voimallinen ja väkevä voidakseen estää sen, niin että evankeliumi pysyisi puhtaana ja vaikutuksessaan? Kyllä hän sen voi, mutta hän ei estä, jopa hän sallii sen koetellakseen omiaan ja maksaakseen kiittämättömille. "Täytyyhän" — niin pyhä Paavali sanoo  — "teidän keskuudessanne olla puolueitakin», lahkoja ja vääriä opettajia, »että kävisi ilmi, ketkä kestävät koetuksen» (1.Kor. 11:19), toisin sanoen, että tulisivat ilmi ne, jotka ovat koeteltuja; niin heidän henkensä käy ilmeiseksi ja osoittaa heidät oikeamielisiksi. Antaessaan, näet, meille sanansa, Henkensä ja lahjansa, hän ei tahdo, että olisimme laiskoja, uneliaita ja toimettomia. Juuri silloin, kun sinulla on oikea sana ja sen oikea käsitys, asettuvat sinua vastaan toisaalta maailma, ja toisaalta perkele, pyrkien ei ainoastaan maallisten hirmuvaltiasten avulla, jotka sitä miekalla vainoavat, vaan myöskin oman järkemme avulla ja tämän maailman viisaimpien avulla tempaamaan sinut siitä irti. Tässä Jumala tahtoo sinua sanallaan harjoittaa. Hän antaa sille hengelle, jonka hän on sinulle lahjoittanut, tekemistä, oppiaksesi, että Jumalan viisaus on maailmaa viisaampi, että Jumalan väkevyys on tämän maailman valtaa väkevämpi. Sitä sinä et ilman tätä taistelua opi.

Salliessaan näin perkeleen valmistaa jonkin eriseuran hänen tarkoituksensa on herättää sinua. Hän sanoo: Torju tämä luotasi, tartu sanaan ja opi Jumalan viisautta ja voimaa vastustaaksesi maailman viisautta ja perkeleen valheita, että Jumalan sanan väkevyys ja viisaus kävisi ilmi, ja että sinä oppisit, että sitä ei voita mikään valta ja viisaus, vaan että se voittaa kaiken vallan ja saattaa häpeään kaiken viisauden älyn ja viisauden, joka asettuu sitä vastaan. Tämä on se toinen syy, minkä tähden Jumala aivan kuin takaperoisesti lähettää keskuuteemme puolueita ja lahkoja: auttamaan ja hyödyttämään sanan, totuuden ja hengen voimistumista ja ilmi tulemista, vaikka puolueet ja lahkot eivät itsessään olekaan hyviä.

Toinen syy on se, että hän rankaisee kiittämättömiä, jotka eivät tahdo omaksua sanaa, tullakseen kääntymykseen ja autuaiksi. Sanoohan Kristuskin (Joh. 5:43) juutalaisille: »Minä olen tullut Isäni nimessä, ettekä te ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan». Ja pyhä Paavali sanoo (2. Tess.2:10-11): » sen tähden, etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan ovat mielistyneet vääryyteen". Näin ankarasti, sokeudella ja eksytyksellä, Jumala rankaisee tämän synnin, jota me tosin pidämme niin vähäpätöisenä, mutta joka kuitenkin on vaikeimpia ja raskaimpia syntejä täällä maailmassa.

Vähäarvoisena asiana pidetään sitä, että meillä tähän aikaan Jumalan armosta jälleen on evankeliumi. Kuinka monta on niitä, jotka siitä edes kiittävät Jumalaa? Me unhotamme sen, me viskaamme sen tuulihin, me tulemme laiskoiksi ja huolimattomiksi, kukaan ei siitä välitä, kukaan ei sitä maista, kukaan ei siitä kiitollisena kohota käsiään Jumalan puoleen. Niin, me olemme niin runsaasti peittyneet evankeliumiin, että me olemme käyneet kylläisiksi. Varmasti käy meidän jälleen niin, kuin pyhä Paavali 2. Tim. 4. luvussa, ennustaa: »Aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia, kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin», voidaksemme Raamatun eri kohdista todeta, kuinka syvästi tämä närkästyttää Jumalaa ja kuinka hän pitää raskaimpana syntinä sen, että häpäistään hänen sanaansa, joka kuitenkin on niin kallis arvoltaan, että se on maksanut hänen rakkaan Poikansa veren. Mutta me viskaamme sen halpa-arvoisena tuulihin! Siksipä hän lähettääkin kaikkein kauheimmat vitsaukset, joita ei voida verrata muihin, nykyajan, vitsauksiin: ihmiset paatuvat, sokaistuvat ja joutuvat väärien profeettojen viettelemiksi; näin heiltä suljetaan taivas, heille avataan helvetti ja heiltä hukkuu iankaikkinen elämä! Mitäpä siitä, vaikka sinä hukkuisitkin turkkilaisen tai hirmuvaltiaan miekkaan, kunhan vain kuolet Jumalan sanan oikeassa käsityksessä ja oikeassa uskossa! Autuas, toivottu kuolemahan se on! Iankaikkista vihaa, iankaikkista vaivaa ja helvettiä tietää sitä vastoin se, että sielu jätetään perkeleen haltuun.

Jumala on jo aluksi lähettänyt monenlaisia, raskaita, ajallisia eli ulkonaisia vitsauksia meitä koettelemaan, mutta vieläkin ankarampi on ilmestyvä, kun pyhä evankeliumi riistetään Saksanmaalta, tai tulee muita, vääriä opettajia, kuka mitäkin opettamaan. Silloin taivas on suljettuna, eivätkä väärät opettajat salli sitä avattavan. On siis välttämätöntä, että vakavasti rukoilemme. Meidän sydämemme ovat kuitenkin tähän perin kylmiä, meidän seinämme eivät ole tulessa, emmekä me tunne vaurion suuruutta. Oli miten oli, perkeleen aikomuksena on hukuttaa koko Saksanmaa verivirtoihin ja poistaa evankeliumi, ellei häntä saada ehkäistyksi ja elleivät hurskaiden kristittyjen rukoukset häntä estä.”

Martti Luther