Kadonneet minä tahdon etsiä

4.7.2019

Korkea ja Ylhäinen,
hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä,
sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen
ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut
enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi
eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan,
löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt.
Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas
– sanoo Herra –
ja minä parannan heidät." (Jes. 57:15-19)

Herraltamme Jeesukselta on kadoksissa kokonaisia kansoja, niitä joiden luokse hän lähetti opetuslapsensa. He saivat työalakseen tehdä kaikki kansat Kristuksen opetuslapsiksi. Työ on vielä kesken. Herra Jeesus on kuitenkin edelleen sama ja oppilaiden tehtävä on edelleen sama. Herramme haluaa antaa rauhan ja parantaa. (Jes. 57:19)

Jos eksyksiin joutuneet eivät ymmärrä huutaa apua, me voimme huutaa apua heidän puolestaan. Kirkkoisä Augustinus (400-luvulla) opasti katekeettojaan: "Jos ette voi puhua ihmisille Jumalasta, puhukaa Jumalalle ihmisistä."

Matti Aaltonen