|
Elämme elintasouskonnon maailmassa, jossa ihmisistä tehdään rahan, onnen, kauneuden, fyysisen kunnon tai henkisyyden palvojia.
Onnea on saada ruumiinsa solmuun tai seisoa käsillään yhden sormen varassa. Onnea on hyväksyä ja suvaita kaikkia mielipiteitä. Onnea on olla aina nuori, rikas ja kuuluisa. Matkalla maailman onneen ei tarvita Jumalaa, eikä uskoa. Riittää usko omaan voimaan ja hyvyyteen.
Raamatussa eteemme aukeaa vastakkainen maailma, Jesajan maailma:
Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
Siksi Vapahtaja kehottaa meitä (Matt. 6: 19-20): Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
On olemassa toinen todellisuus, jossa ei ole kilpailua, ei murheita, ei kiusauksia, ei kuolemaa. Jeesus Kristus on ristinkuolemallaan avannut meille pääsyn tähän todellisuuteen. Sinne menee Jeesus-niminen tie.
Se tie ei ole leveä, niin kuin maailman tarjoama tie, mutta sen kulkijoilla on rauha, jollaista tämä maailma ei voi antaa, ja siellä he näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien meidän kanssamme.
Veikko Vuohijoki
|