Sydämen puhetta Jumalan kanssa

Lasten ja nuorten leireillä olemme usein laulaneet tuttua nuorten laulua: ”Rukous on silta luokse Jumalan. Rukous on polku luokse Auttajan. Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen. Rukous tuo rauhan sydämeen.”

Rukouksessa saamme puhua sydämemme kautta taivaan Isämme kanssa kaikki mieltämme painavat asiat, mutta saamme tuoda hänelle myös kiitoksemme kaikesta, mitä hän on rakkaudessaan lahjoittanut meille. Koko elämämme on Jumalan ihmeellinen luomistyö ja suuri lahja meille ihmisille.

On ainakin viisi erityistä asiaa, joita Kristus tuo esille puheissaan ja pitää tarpeellisina rukouksessa:

1. Jumalan lupaus.

Tämä on kaiken rukouksen pääasia, voima ja perusta. Jeesus itse on luvannut sanassaan: ”Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh.14:13)

2. Oma uskomme lupauksen voimaan.

Jaakob toteaa kirjeessään, että meidän tulee anoa ”uskossa ollenkaan epäilemättä”, sillä rukouksen voimaa epäilevä on ”meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa” (Jaak.1:6). Kapernaumin sadanpäämiehellä sen sijaan oli todella vahva usko, kun hän sanoi Jeesukselle: ”Sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.. Ja palvelija parani sillä hetkellä.” (Matt.8:8,13)

3. Kerro asiasi Jumalalle

Hätä pakottaa meitä rukoilemaan ja pyytämään apua itsellemme, lähimmäisellemme, seurakunnalle tai koko yhteiskunnalle. Rukous ei ole voimallinen siksi, että olemme kelvollisia rukoilemaan, vaan siksi, että se tapahtuu uskossa Kristukseen ja että laupias Isä kuulee meitä. Syntinen nainen fariseuksen kodissa ilmaisi hätänsä, syntisyytensä ja katumuksensa kyynelin Jeesukselle, joka lausui naiselle vapauttavat sanat: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut” ja vielä hetken kuluttua: ”Sinun uskosi on sinun pelastanut, mene rauhaan.” (Luuk.7:48,50)

4. Meidän tulee haluta rukouksen toteutumista sydämemme pohjasta.

Tätä halusi ja pyysi Mooseskin Israelin kansan lähestyessä Punaista merta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle?” (2.Moos 14:15), vaikka hän ei lausunut sanaakaan. Rukous voi tapahtua sydämessä ilman suun puhettakin, vaikka suullinen rukous on omiaan sytyttämään sisäistä rukousta sydämessä.

5. Rukouksen tulee tapahtua Jeesuksen nimessä.

Tämän itse Herra Jeesus tuo aina esille puhuessaan rukouksesta. Meidän tulee asettua Jumalan eteen uskoen Kristukseen ja lohdutamme itseämme sillä, että hän on sovittajamme ja välimiehemme meidän ja Isän välillä.

Rukous ei ole tarpeellinen vain siksi, että Jumala kuulee rukouksemme. Tarvitsemme sitä myös uskomme takia, että Jumala tulee avuksemme kiusauksen hetkellä.  Usein Jumalan vastaus on erilainen kuin pyydämme, ehkäpä enemmän kuin odotimmekaan. Paavali pyysi kolme kertaa, että pistin, jota hän nimitti saatanan enkeliksi, otettaisiin häneltä pois. Hän sai Herralta ihanan vastauksen, joka rohkaisee meitä kaikkia syntisiä ihmisiä ahdistuksen päivänä: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2.Kor.12:9). Rukous on todella sydämemme puhetta Jumalan kanssa. Jumala ei ole vihainen syntiselle, vaan ainoastaan sellaiselle, joka ei tunne eikä valita syntejään. Tällaiset ihmiset eivät etsi niihin apua Jumalalta eivätkä tahdo olla armon kerjäläisiä. Heikkoudessamme meidän on lohdullista myös tietää ja uskoa, että ”Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla” (Room. 8:26).

Rukoukseen liittyy aina myös kiitos saamistamme lahjoista. Tänäänkin saamme kiittää Jumalaa rakkaudestaan meitä syntisiä kohtaan ja lausua sydämemme pohjasta yhdessä Herran kansan kanssa, kun heidän rukouksensa on kuultu ja vihollisen valta on kukistettu taivaallisen Sotasankarimme voimalla: ”Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.” (2.Moos.15:2)

Sakari Siltala