Rukous ja usko

Rukous ja usko ovat sidottuina toisiinsa. Eräs kristitty ystäväni totesi kerran, että rukous on oikeastaan kristityn hengittämistä. Usko on puolestaan luja luottamus Jumalan pettämättömiin armolupauksiin eli siihen, että Hän on uskollinen eikä omiansa hylkää. (2. Tim. 2:13, Hepr. 11:1)

Näin saamme uskoa huolimatta siitä mitä me tunnemme tai koemme. (Joh. 20:29) Rukoileminen on puhetta Jumalalle ja Hän kuulee meidän pienet huokauksemmekin. (Ps. 6:8-9, Ps. 145:18-20) Päivittäinen rukous on tarpeellista pysyäksemme hengissä, sillä ilman Jumalan apua me hukkuisimme ajallisiin huoliin ja moniin eksytyksiin. (1. Tess 5) On usein muistutettu, että me kristityn kodin lapset olemme monien rukousten lapsia. Meidän edestämme on lähetetty hengenhuokauksia jo aivan elämämme ensihetkistä lähtien, kun vanhempamme ovat rukoilleet meidän edestämme. Nämä kristittyjen esirukoukset ovat olleet kantamassa meitä läpi meidän elämämme. (Matt. 7:8-12) Me emme koskaan saisi unohtaa oikeuttamme rukoilla itsemme ja kaikkien lähimmäistemme puolesta. (1. Tim. 2:1-2, Jaak. 5:16, Matt 26:41)

Martti Luther opettaa katekismuksessa, että kristityn tulisi joka päivä upottaa vanha ihminen, joka meissä vielä on, jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta syntien ja kaikkien pahojen himojen kanssa; ja jälleen joka päivä pitää nousta ylös uusi ihminen, jonka pyhyydessä, vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä pitää vaeltaa. Tämäkin on jo sellainen asia, johon ihminen ei itse kykene, siksi onkin hyvin kallis asia, että me saamme tässäkin asiassa rukouksin kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää Häneltä apua. Me saamme rukouksen kanssa aloittaa jokaisen alkavan päivän Jeesuksen nimessä, pyytäen Häneltä voimaa ja rohkeutta vaeltaa hänen tahtonsa mukaisesti yhden päivän matkan kerrallaan. Illalla viimeiseksi me saamme rukoilla Jumalalta anteeksi kaikkia niitä syntejä, joihin me kuluneen päivän aikana olemme syyllistyneet ajatuksin, sanoin ja teoin. On ihana asia, että kristityllä on mahdollisuus kuulla henkilökohtaisesti rippi-isän tai kenen tahansa kristityn suusta: ”ole rakas ystävä turvallisella mielellä, sinä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”. Oppi-Isämme mukaan tämä ääni kuuluu Jumalan seurakunnassa aina ajan loppuun asti.

Rukoilemisessa on tärkeintä, että kun me rukoilemme, niin rukoilisimme Vapahtajan antaman esikuvan mukaisesti. (Matt 6:5-13, Matt 26:36-44) Isä meidän-rukouksessa me rukoilemme, että tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Jumalan Sanasta me voimme nähdä sen, että Jumalan tahto on, että jokainen ihminen pelastuisi ja perisi iankaikkisen elämän. (1. Tim. 2:4) Siinä on siis kaikki mitä me ja lähimmäisemme tarvitsevat. Joskus me kuitenkin saatamme rukoilla Jumalalta sellaista, joka olisi meille tai lähimmäisellemme vain vahingoksi. Siksi onkin tarpeellista, että me rukoilemme Jumalan tahtoa tapahtuvaksi ennen kaikkea minun kohdallani, mutta vielä lähimmäisenikin kohdalla.

Meille Jumalan lapsille on Vapahtaja joskus sanonut, että ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt:28:20) Hän myös rukoilee meidän edestämme joka hetki sanomattomin huokauksin. (Room:8:26) Me olemme lukeneet siitä, kuinka silloin helluntaipäivänä Pyhän Henki laskeutui opetuslasten päälle. (Ap.t. 2:1-4) Jumalan suuresta armosta me olemme saaneet tulla osallisiksi tästä samasta Hengestä. Jumalan lasten syyttäjä voi kuitenkin usein sanoa, että sinä et ole Jumalan lapsi, kun olet niin huonosti onnistunnut kristityn vaelluksessa. Silloin meidän tulee kääntää katseemme ristiinnaulittuun ja orjantappuroilla kruunattuun kuninkaaseen, joka on kerran huutanut ”Se on täytetty!”

Vanha opettajamme Gunnar Jönsson eräässä saarnassaan muistuttaa siitä, että myös Jumalan Henki muistuttaa meitä synneistä, joihin olemme joutuneet ja jotka tekevät meidän kulkemisemme raskaaksi. Onhan meitä usein muistutettu siitä, että lammas ei ole kuormien kantaja. Jumalan Hengen ja omavanhurskauden hengen erottaa kuitenkin siitä, että omavanhurskaus ei koskaan kehoita meitä parannukseen vaan on ainoastaan ottamassa meiltä uskon pois. Jumalan Henki puolestaan ei koskaan paina meitä alas vaan aina johdattaa meidät armoistuimen luokse.

Isä meidän-rukouksesta me voimme Hengen silmillä nähdä, että meillä on oikeasti lupa pyytää Jumalaa antamaan meille iankaikkinen elämä ja sen Hän on luvannut jokaiselle, joka turvautuu Hänen valmistamaan pelastukseen. (Joh. 10:28) Jumalan pelastussuunnitelma oli lähettää Hänen ainokainen poikansa tänne maailmaan kuolemaan meidän syntiemme tähden, jotta me voisimme periä iankaikkisen elämän, uskomalla Jeesukseen Kristukseen!

”Jeesuksen veljet ja sisaret, olkaa te turvassa täällä. Hän kärsi teidän kipunne kulkeissa ristin tiellä. Sillä vihollinen ankara, teidän päällenne kantaja on tullut voitetuksi.

Muistakaa veljet tuskaansa tähtenne maailmassa. Hän antoi sydänverensä suuressa vaivassansa. Sen yrttitarha todistaa, siis uskossa nyt katselkaa kärsivää karitsaa

Priiskukoon veri sydämiin kaikille katuville! Elävän veren ääni siin’ saarnaapi hyvää teille. Siis lapsi, älä epäile, vaan rauhassa nyt lepäile Vanhimman rintaa vasten.

Sisaret rakkaat katselkaa yrttitarhan kauneutta: siell’ Vanhin yksin taistelee, synnyttää sydäntä uutta. Siell’ armo meille taritaan ja lapset pienet ravitaan Vanhimman rakkaudella”

(Siionin virsi 640)

Jussi Luoma