Jumalan rakkauden uhritie

”Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.” (Luuk. 18: 31-34)

Vapahtajan ja opetuslasten yhteinen taival oli edennyt loppusuoralle. Ihmisinä mekin tiedämme, kuinka salattu on tuo Jeesuksen ilmoittama asia – se oli tapahtuva yksistään meidän tähtemme. 

Tarvittiin matkan varrelle sokea kerjäläinen, joka saatuaan tiedon Jeesuksen matkaavan ohitse, alkoi huutaa ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!” Vaikka matkaseurueisiin kuuluu tänäkin päivänä tällaisten kerjäläisten vaientajia, niin jospa me kaikki voisimme kuitenkin olla ilmoittamassa Jeesus nasaretilaisen kulkevan vieläkin lähellämme. Hän seisahtuu edelleen kysymään: ”Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Näkönsä haluaville kuuluu aina vastaus: ”Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut.” Silloin ja vielä nytkin saadaan pelastuksesta kiittää vain Jumalaa.

Tätä uskosta tulevaa näköä me tarvitsemme, kun saamme aloittaa paaston aikaa ja käydä yhdessä veljien sekä sisarien kanssa veisaamaan:

”Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme

ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme.”  Virsi 54:1

Pekka Lahtinen