Kristillinen rakkaus ja sana

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.  Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side (Kol. 3:12-14). Näin alkaa viidennen loppiaisen jälkeisen sunnuntain epistolateksti. Ajattelin, että tämän viikon ”Armon sana” -kirjoitukseksi riittäisivätkin nämä Raamatun sanat ja loppuun aamen. Mutta hyvä lukijani, haluan kuitenkin kiinnittää ajatuksesi muutamiin kohtiin tässä tekstissä.

Mikään selitys ei paranna Pyhän kirjan sanomaa, mutta ajatellaanpa sanoja: kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi sekä pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Eikö olekin totta, että jos me näin jaksaisimme ja muistaisimme aina tehdä tätä uskon tietä kulkiessamme, niin varmaan meillä itsellämme ja kanssavaeltajillamme olisi hyvä olla? Mutta se ei ole niin yksinkertaista. Näin on helppo sanoa ja kirjoittaa, mutta tämän toteuttaminen omassa uskon kilvoituksessa ei aina onnistu. 

Miksi ei? Siksi, että kannamme mukanamme vanhaa ihmistä. Sitä, mistä edesmennyt hämeenlinnalainen saarnaaja Uuno Eloranta aikanaan usein totesi: ”kun voisi panna vanhan ihmisen kuin hantuukin naulaan, niin uskominen olisi paljon helpompaa”. Tämä monesti hankala matkakumppanimme ei ole tullut kristityksi kasteessa, Herran pyhässä ehtoollisessa eikä millään muullakaan tavalla. Se tekee vaelluksemme sellaiseksi, että tarvitsemme Jumalan sanaa. Tarvitsemme myös näitä kolossalaiskirjeen kolmannen luvun sanoja, ja siksi tuon vielä tähän loppuun joitakin sanoja epistolatekstin loppuosasta.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha; sekä: runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; ja edelleen: Kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa (Kol. 3:15-17).

Siunattua kirkkotietä sinulle, rakas lukijani. Ota nämä sanat matkaevääksesi.

Kalervo Karevaara