Pyhä perhe

Ensimmäisen joulun jälkeisen sunnuntain teemana on pyhä perhe. Evankeliumiteksti (Luuk. 2:33-40) vie meidät Jerusalemin temppelin esipihalle.

Sinne saapui nuori perhe, isä Joosef ja äiti Maria mukanaan reilun kuukauden ikäinen Jeesus-lapsi. Marian synnyttämisestä oli kulunut 40 päivää, ja he tulivat uhraamaan Mooseksen lain määräämät uhrit. Perhe oli köyhä. Heillä ei ollut varaa uhrata vuoden ikäistä lammasta, vaan he toivat puhdistautumisuhreiksi kaksi kyyhkysenpoikaa.

Pyhä perhe kuvataan maalauksissa pyhimyksen sädekehä päittensä päällä. Todellisuudessa heitä ei voinut erottaa muista sen ajan köyhistä, tavallisista perheistä. Joosef oli rakennusmies, kuitenkin hurskas ja Jumalaa pelkäävä, joka uskoi enkelin ilmoitusta (Matt. 1:19-25). Hän ei hylännyt Pyhästä Hengestä raskaaksi tullutta Mariaa, vaan otti tämän vaimokseen. Myös Maria, nuori neitsyt, sai enkelin ilmoituksen, että Jumala oli valinnut hänet syntyvän Vapahtajamme äidiksi. Maria vastasi enkelille: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." (Luuk.1:38) Kapaloihin kääritty vauva, Jeesus, Jumala ja ihminen, tuli ihmiseksi ihmisten joukkoon. Hän erottui meistä vain siinä, että hän oli synnitön.

Samaan aikaan tuli Hengen johdatuksesta temppeliin vanha Simeon. Hänestä Luukas kertoo: ”Hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.  Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennen kuin oli nähnyt Herran Voidellun.” (Luuk.2: 25,26)

Viides esipihalle tulleista oli Jumalan perheväkeen kuuluva naisprofeetta Hanna, iäkäs leski. Hänen miehensä oli kuollut seitsemän avioliittovuoden jälkeen. Hanna oli nyt 84-vuotias. ”Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.” (Luuk. 2:37)

Tapaamisen keskushenkilö oli Jeesus-lapsi, jonka Simeon tunnisti temppeliin tuotavien lasten suuresta joukosta. Jumalan Pyhä Henki vaikutti suuren ilon.  Simeon siunasi nuorta perhettä ja ennusti Marialle lapsesta: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. Ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä, että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi." Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä ja sanoi iloiten: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.” (Luuk. 2:29,30) Hanna-profeetta ylisti Jumalaa ja hän puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. (Luuk. 2:38)

Paavali kirjoittaa Efeson kristityille: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä”. (Ef. 2:19) Mekin, tämän ajan kristityt, jotka uskomme Jeesukseen, saamme kuulua Jumalan perheeseen. Mekin riennämme Herran temppeliin Simeonin tavoin siinä tarkoituksessa, että saisimme ottaa Jeesuksen sylimme, painaa Häntä rintaamme vasten ja saisimme Hänet sydämemme asukkaaksi. Kohtaamme hänet elävässä Jumalan Sanassa. Ja vaikuttaahan Pyhä Henki meissäkin sen, että Hannan tavoin ylistämme Jumalaa Vapahtajastamme.  Mekin haluamme kertoa hänestä kaikille, jotka odottavat Jerusalemin lunastusta.

Jorma Halme