Uskon perustus

 ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus ”(1. Kor. 3:11).

Tämä sunnuntai on omistettu uskonpuhdistukselle. Uskonpuhdistuksessa palattiin takaisin Raamattuun ja sen ytimeen, Jeesukseen Kristukseen, joka vanhurskauttaa syntisen ihmisen uskon kautta ilman ihmisen omaa ansiotaan ja hyvyyttään. Uskonpuhdistajamme Martti Luther sai oivaltaa Jumalan armosta ja johdatuksesta tämän arvokkaan helmen, joka tulee olla meidän tämänkin ajan kristittyjen uskonelämässä kultaisena johtolankana. Luther etsi rauhaa Jumalan kanssa aivan ahdistumiseen saakka omilla pyrkimisillään ja teoillaan kuitenkaan sitä näillä saavuttamatta.

Parannusta emme voi tehdä omilla voimillamme. Meissä asuvan synnin vuoksi me paremminkin pakenemme Jumalaa ja haluamme toimia oman itsekkään tahtomme mukaan. Emme rakasta Jumalaa ja lähimmäistämme niin kuin tulisi ja joudumme sen tähden moniin synteihin, joita emme välttämättä edes koe vääryydeksi. Kun Jumala saa herättää ihmisen omantunnon, ihminen tulee ymmärtämään kadotetun ja tuomitun tilansa. Tällöin hän yrittää omalla parannuksellaan päästä sovintoon Jumalan kanssa. Tämä tie ei kuitenkaan koskaan tuo ihmiselle iloa ja rauhaa eikä pelastusvarmuutta, koska omat työt tuntuvat aina riittämättömiltä.

Jumala tuntee ihmisen heikkouden ja kyvyttömyyden. Hän näkee millaista tekoa me olemme. Sellaisina

luotuina Hän kuitenkin rakastaa syntiin langennutta ihmistä niin paljon, ettei haluaisi yhdenkään niistä hukkuvan. Sen tähden Hän uhrasi ainoan poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Tämä uhri on niin suuri ja täydellinen, että se yksin riittää pelastukseen. Pelastus voidaan ottaa vastaan ainoastaan uskolla, joka sekin on suuri Jumalan lahja. Uskolla me saamme ottaa vastaan syntien anteeksi antamisen, jossa Jeesuksen veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Elämän parannus tapahtuu uskon hedelmänä Pyhän Hengen vaikutuksesta eikä se kumpua omasta hyvyydestä tai voimastamme. Armahdettuinakin me olemme omalta puoleltamme yhä heikot ja vajavaiset. Joudumme matkallamme moniin synteihin, mutta synti ei kadota meitä, koska kadotustuomiota ei ole niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Hengen vaikutuksesta me haluamme kuitenkin taistella syntiä vastaan.

Usko on luottamusta Jumalan rakkauteen ja Hänen armoonsa ilman omaa ansiotamme. Usko on heittäytymistä yksin Jeesuksen sovintotyön turviin. Usko johdattaa meidät kerran ikuiseen elämään.

Lasse Tamsi