Usko ja epäusko

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. (Matt. 25:31-33)

Kun näin kerran tapahtuu Jeesuksen lupauksen mukaan, se hetki pysäyttää maailman, joka sitä ennen on natissut akselinsa ympärillä pahuuden yltyessä maan päällä. Sitä hetkeä ei voi olla huomaamatta ”Sillä niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus” (Matt. 23:27). Silloin ”hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” (Matt.23:31)

Ajattelepa itsesi noiden tapahtumien keskelle, tuohon hetkeen. Jos se tapahtuisi huomenna. Mitä sinä tuntisit silloin sydämessäsi? Tuntisitko rakkautta, iloa ja rauhaa vai kenties jotain muuta? 

On vaikea kuvitella, mitä tuntisin sydämessäni juuri sillä hetkellä, mutta varmasti haluaisin tuntea noita uskosta Kristukseen kumpuavia hedelmiä, rakkautta ja iloa siitä, että vihdoinkin saan nähdä syntieni sovittajan ja Vapahtajani henkilökohtaisesti, rauhaa siitä, että kaikki ne Raamatun lupaukset, joihin olen heikkonakin saanut turvautua, nyt täyttyisivät. Kaikki tapahtui juuri niin kuin oli ennustettukin. Miksi niin monet eivät sitä halunneet uskoa?

Sinä ja minä olemme syntiinlankeemuksen jälkeen Jumalan rikki menneitä kuvia. Paratiisissa saatana asetti ihmisen mieleen ensimmäisen epäuskon siemenen ”Onko Jumala todellakin sanonut” ja sai ihmisen lankeamaan syntiin. Jumalan kuva meissä särkyi. Ihmisestä tuli synnin orja ja epäuskon vanki. Sen seurauksena jokainen meistä, Adamin ja Eevan jälkeläisenä, kantaa perimässään tuota epäuskon siementä, syntiturmelusta. Vielä vuonna 2018 saatana esittää meille jatkuvasti tuon saman kysymyksen.

Raamattu kertoo, että usko syntyy kuulemisesta ja kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Jumalan sanan ääressä ja Jumalan armosta Pyhä Henki voi avata ihmisen korvat kuulemaan ja sydämen vastaanottamaan evankeliumin. Pyhän Hengen työn kautta ihminen herää ja alkaa ymmärtää saarnattua sanaa. Herännyt syntinsä tunteva ihminen kokee sydämessään: Tämä sana ei tule ihmiseltä, vaan se on Jumalan sanaa, evankeliumia Kristuksesta. Ihmisen sydämessä tapahtuu vallankumous ja Kristus astuu asumaan ihmisen sydämeen. Matka elämäntiellä on alkanut. Tämä uskon ihme pysyy salattuna niiltä, jotka eivät ole saaneet syntyä tähän armon valtakuntaan.

Me taivaantien kulkijat emme ole päässeet eroon syntiturmeluksestamme, mutta olemme armahdettuja. Sydämessämme saamme käydä jatkuvaa kamppailua epäuskon kuiskauksia vastaan, erityisesti silloin, kun joudumme kiusauksiin tai syntiin. Jumalan armolupaukset eivät kuitenkaan petä, niihin saamme ripustaa toivomme ja ilomme. Kun Kristus elää meissä, me elämme hänessä ja saamme kerran iloita hänen oikealla puolellaan, lampaiden laumassa. Saamme omistaa nämä sanat: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.”(Matt. 25:34)

Juha Siltala