Jeesus parantajamme

Kukaan meistä ei voi elämän matkallaan välttää sairauksia, kipuja ja tuskaa. Joudumme myös usein seuraamaan läheisen ihmisen taistelua sairauden keskellä. Monet kysymykset nousevat mieleemme. Miksi Jumala sallii lapsilleen tällaista? 

Täällä syntiinlankeemuksen maassa jäävät kysymyksemme usein vastausta vaille.  Jumalan lapsina ja Jeesuksen seuraajina saamme luottaa Jumalan apuun ja siihen, että hän kuulee rukouksemme ja tuntee tuskamme.

Vapahtajamme Jeesus Kristus on kanssamme jokaisena elämämme päivänä. Hän on voimallinen auttamaan ja parantamaan tänään samalla tavalla kuin ollessaan maan päällä. Raamatun kertomukset parantumisen ihmeistä opettavat meitä monella tavalla. Ne kehottavat meitä kestävyyteen rukouksessa ja kantamaan sairaita Jeesuksen luo. Ennen kaikkea ne kehottavat meitä uskomaan. Jeesuksen sana on totta tänäkin päivänä. Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä (Matt. 8:13). Samassa luvussa sanotaan myös: kaikki sairaat hän paransi; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jesajan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme." (Matt. 8:16-17).

Tähän aikaamme liittyy Johannes Kastajan opetuslasten ja Jeesuksen keskustelu: Kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa 
sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" 
Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: 
sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." (Matt. 10:2-6).

Kun sairaudet vaivaavat meitä ja lähimmäisiämme, saamme rukouksessa pyytää Jeesusta auttamaan. Uskovan ihmisen rukoukseen kuuluu myös lause: ”Tapahtukoon, Isä, sinun tahtosi.” Luotamme, että Jumalan hyvä ja pyhä tahto toteutuu silloinkin, kun kaikki ei tapahdu meidän ajatustemme ja toiveittemme mukaan. Vakavasti sairaan ystävän vuoteen äärellä saamme vakuuttaa häntä Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Viimeiselläkin hetkellä Jeesus on meidän vierellämme ja saamme uskoa, että hän on meitä vastassa kotimaan rannalla, tyynessä rauhan satamassa, jossa maailman myrskyt eivät pauhaa.

Hengelliset laulut ja virret lohduttavat meitä täällä raskaina aikoina. Yksinäisinä päivinä ja viime hetkenkin tullen ne johdattavat katseemme jo taivaan kotiin.  Simo Korpelan virren 626 sanoin tahdomme uskossa lausua:

Siellä helkkyy mykkäin kieli,
kuulee korvat kuurojen,
selkeääpi synkkä mieli,
rammat hyppää riemuiten.
Oi, jos sinne minäkin
murheen maasta pääsisin!

Matti Ihalainen