Itsensä tutkiminen

Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.

Runebergin virsi 124 kuvaa kauniisti sitä kristityn oikeanlaista nöyryyttä. Kerrotaan, että Runeberg sairasti elämänsä lopulla pitkään Porvoon kodissaan. Ikkunaan asetetuista peileistä hän seurasi ihmisten liikkumista kadulla. Sairasvuoteella syntyi tämä virsi: 

Käy köyhään sydämeeni nyt, Henki totuuden. 

On siitä kyyneleeni, kun täyttää synti sen. 

Ei itku, tuska pestä voi sitä vääryydestä. 

Sen teet sä, armoinen.

Luukkaan evankeliumissa (18: 9-14) on Jeesuksen vertaus fariseuksen ja publikaanin rukouksista. Fariseus ei esitä yhtään pyyntöä Jumalalle, eikä hän myöskään rukouksessaan ylistä Jumalaa tämän suuruudesta. Hän kuitenkin muistaa ottaa esille omat tekonsa ja hyvyytensä. Fariseus paastosi ja antoi kymmenykset. Tässä rukouksessa hän nosti itsensä muiden yläpuolelle, kun hän teki enemmän kuin kanssaveljet ja –sisaret. Hänen vaatimuksensa oli, että myös muiden tulisi pyrkiä samanlaiseen elämään. Fariseuksen rukouksen suuri este oli toisten ihmisten halveksunta. Hän ei antanut heille mitään arvoa.

Publikaani ei sitä vastoin tohtinut mennä temppelipihan etuosaan vaan jäi taaemmas. Hän löi rintaansa, tämä oli katumuksen ja surun merkki. Hän tunnusti avoimesti olevansa Jumalan lain rikkoja ja ansainneensa tuomion. Hän pyysi nöyrästi, Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Hän saikin lähteä kotiinsa vanhurskaana eli Jumalalle kelpaavaksi julistettuna, totesi Jeesus.

Rukouksen paikalla me kaikki olemme Jumalan edessä syntisiä. Jokainen tarvitsemme armahtamista siitä huolimatta, miltä elämämme ulospäin näyttää. Joku meistä on saanut syntyä uskovaiseen kotiin ja lapsuudesta asti kuulla Jumalan sanaa. Onnistunut elämän valinnoissa ja hengellinen elämä on ollut isona osana elämää. Jollain toisella meistä taas on monia synnin kiusauksia. Taistelemme syntiä vastaan ja monta kertaa niihin lankeamme. Tahto ja halu on kuitenkin seurata Jeesusta Kristusta, mutta monta kertaa vihollinen tahtoo saada voiton.

Kuitenkin lähestyessään Jumalaa kaikki ovat rukouksessa samalla viivalla tarvitsemassa syntiensä sovitusta, jonka Jeesus ristillä meille ansaitsi. Hänen verensä toi sovituksen, joka on mahdollista ottaa uskolla vastaan. Rakas taivaallinen Isä antakoon meille oikeanlaista viisautta, ettemme ole muita ihmisiä tuomitsemassa ja väheksymässä. Emme myöskään ole itseämme korottamassa ja muita painamassa alaspäin. Jumala pehmennä rakkaudellasi kovuutemme ja anna meille nöyryyttä ottaa vastaan armosi.

Rukoilen, Herra, yhä: Henkesi lahjoita. 

Sytytä valo pyhä, mieleni kirkasta. 

Yön usvat aamu voittaa, taas uusi päivä koittaa, 

saan elää armosta.

Timo Marttinen