Rukoussunnuntaina

Rukouskulkueita järjestettiin 300-luvulta alkaen, kun haluttiin tuoda kristillistä sanomaa ja rukousta pakanallisten kevätkulkueiden sijaan. Rukoussunnuntait ovat jatkoa tälle perinteelle.

Pyydämme silloin kevätkylvöjen aikaan Jumalan siunausta maan kasvulle. Pyydämme kaikkea hyvää elämäämme ja kiitämme niin paljosta kaiken hyvän antajaa. Tunnustavan kristityn rukous ei kuitenkaan ohene ajattelemaan ja etsimään vain maallista hyvää. Jeesuksen seurassa, hänen veljinään ja sisarinaan meidän rukouksemme sisältää myös pyyntöjä uskon kysymyksiin. Meidän rukouksemme sisältää myös kiitollisuutta ikuisen elämän lahjasta. Meidän rukouksemme ylettyy ihan perille asti, kun aika ajoin saamme tuntea taivasikävää. Rukouksessa saamme olla kahden Jumalan kanssa ja ihan lähellä häntä, joskus vain hiljaa kuunnellen.

Raamatussa olevat lukuisat esimerkit pysäyttävät meidät ymmärtämään sen hienon asian, että rukous on myös kristittyjä yhdistävä yhteinen asia; ”Isä meidän joka olet taivaassa.”

Profeetta Elia opettaa meitä kaikkia, kuinka kaunis voi rukous olla. En tarkoita nyt sujuvaa ja sointuvaa puhetta, vaan rukouksen syvyyttä ja kohdetta. Minä, minä, minä saakin väistyä ja tilalle tulee uusi sisältö, lähimmäisen paras. Tarkoitushan on, että mahdollisimman moni oppisi tuntemaan Jumalan.

Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, profeetta Elia astui esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!" (1. Kun. 18; 36-39)

Herra siunatkoon sinua ystävä matkallasi. Rukoillaan yhdessä toistemme puolesta.

Juuso Ahonen