Marianpäivänä

”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” (Luuk.1:46-48)

Eräs Raamatun koskettavimmista kertomuksista on Marian, Jeesuksen äidin, ja hänen sukulaisensa Elisabetin kohtaaminen. Muutamaa päivää aikaisemmin Maria oli kokenut suurta hämmästystä, kun enkeli Gabriel tervehti häntä ihmeellisellä tavalla ja ilmoitti miten Maria tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttää Jeesuksen. Samalla Maria sai tietää myös iäkkään Elisabetin raskaudesta ja halusi lähteä tervehtimään häntä. Tapaamisessa Pyhä Henki oli voimakkaasti läsnä ja suuri ilo täytti sukulaisnaisten sydämet. Lapsikin hypähti ilosta Elisabetin kohdussa. Marian koko sielu on täynnä riemua. Lopuksi hän liikuttuu ja puhkeaa ylistämään Jumalaa siitä, että hänen armonsa ja rakkautensa kohdistuu alhaiseen, maan hiljaiseen ihmiseen.

Maria ei kiitä itseänsä, vaan koko sydämellään Jumalan ihmeellisiä töitä ja johdatusta hänen elämässään. Samalla hän tuo kiitoksensa kaikkien ihmisten puolesta siitä, että hyvä Jumalamme on armollinen ja laupias kaikille, jotka nöyrtyvät hänen edessään ja turvautuvat ikuisesti pysyvään, muuttumattomaan Jumalan sanaan ja sen lupauksiin. Hengellisesti köyhät ja nälkäiset Jumala täyttää hyvyydellänsä, mutta rikkaiden täytyy lähteä tyhjinä pois.

Saamme Marian kanssa kiittää Jumalaa rakkaudestaan, että hän on lähettänyt Poikansa sovittamaan lankeemuksemme ja lunastamaan meitä iankaikkiseen elämään. Vain Jeesuksen kautta saamme armon ja pelastuksen. Hän on voittanut synnin, saatanan ja kuoleman vallan. Vapahtajamme edessä kaikkien ihmisten on kerran kumarruttava. Hän on Herra iankaikkisesta iankaikkiseen.

Ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty!

Sakari Siltala