Elämän leipä

10.3.2018

Kaksituhatta vuotta sitten Jeesus lausui lohdulliset sanat: Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa (Joh. 6:35).

Jeesus oli tehnyt ihmeteon ja ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla viisituhatta nälkäistä miestä. Ruokaa oli ollut niin paljon, että opetuslapset keräsivät tähteitä kaksitoista korillista. Seuraavana päivänä väkijoukko oli taas nälissään ja etsi Jeesusta, jolloin hän lausui heille nuo tutut sanat.

 

Tänään elämme aikaa, johon Jumala on antanut meille runsaasti maallista siunausta ja hyvää. Elintasomme on korkea, eikä nälkä ole meille kovin tuttu vieras. Tällaisena aikana ihminen haluaa pärjätä omillaan ja helposti oma minä ja itsekkyys saa liikaa sijaa elämässämme. Lähimmäisemme jää toiselle sijalle. Sielujemme vihollinen tekee työtä taukoamatta erottaakseen ihmisen Jumalan yhteydestä. Sen viha ja kiivaus yltyy maailman lopunaikoja kohti mentäessä, kuten ilmestyskirjasta näemme: Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa! (Ilm. 12:12). Maailma natisee liitoksissaan ja valmistautuu siihen viimeiseen taisteluun, jossa saatanalta lopulta viedään valta. Vielä meidän on kestettävä.

 

Kun Jeesus oli ruokkinut kansan, he halusivat tehdä hänestä kuninkaan, jonka pöydistä ei hyvää puuttuisi. He odottivat maallista hyvää, mutta Jeesuksen kuninkuus ei olekaan tästä maailmasta. Hän sanoo: Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut (Joh. 6:27).

 

Rakas ystävä, kun lähestymme Jeesusta syntisinä, rikkinäisinä, uupuneina, saamme levätä Jeesuksen jalkojen juuressa Marian tavoin. Saamme nauttia elämän leipää ja vettä virvoitukseksi erämaan matkallemme, jota hän antaa sanassaan ja sakramenteissaan. Saamme murtaa leipää tänäkin päivänä, niin kuin Jeesus mursi kerran opetuslapsilleen. Tämä on se totinen leipä joka vie meidät kerran perille hänen luokseen. Siitä leivästä riittää niin paljon, että tähteitäkin jää aina, vaikka yksikin muru riittäisi. Tällaisessa armon runsaudessa me saamme uskossa Kristukseen vaeltaa.

 

Me syömme leipää elämän, ja juomme lähteestä autuuden ja ken siitä juo niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan.

 

Juha Siltala